Eipä sitä silloin joskus uskonut, että täällä kotona käydään tiukkaa kamppailua, taistoa, ottelua, elämää. Miksi sitä nyt haluaakin nimittää. Ottelijoina ovat nämä alle metrin mittaiset (tai vähän pidemmät) ja tuomarina, katsojana ja fanina minä, kotiäiti. Siis koko komeuden keskellä :)

Eilen ja tänään pupuset vetivät aika hyvää kaulaa riiviöihin. Kotiäidillä on (valheellinen) oletus siitä, että elämä kotona lasten kanssa on yhtä ruusuilla tanssimista ja leppoisaa yhdessäoloa. Tappelunnujakoita on ollut harvakseltaan - kuitenkin pari joka päivä, mikä on siis ihan tavallista useamman lapsen perheessä - mutta niistäkin on selvitty ilman sen suurempaa numeroa. Lapset syövät ruokansa, nukkuvat, kun ovat väsyneitä ja ulkona kuuntelevat edes auttavasti, mitä sanotaan. No, kuopuksen lempitoimintaa tällä hetkellä on heittäytyä maahan rähmälleen ja ryystää kuravettä, mutta kaikkea ei voi saada ;)

Pointti on, että elämä hymyilee ja pinna venyy, muttei pauku. Lapset ovat ihania ja suloisia ja haluan niitä lisää :D Katsotaan, miten suu pannaan sitten, kun (siis ehdottomasti kun, eikä jos) riiviöt pääsevät tasoihin tai peräti johtoon...