Vähänkö iski paniikki, kun kone pimeni viikonlopun aikana. Valtava huoli siitä, ettei pääsekään virtuaaliselle hiekkalaatikolle, että tämä ennestään supistunut sosiaalinen elämä olisi täysin katkolla ennalta määräämättömän ajan, että en pääsisi lukemaan meilejäni ja ne kasautuisivat niin, että sitten joskus, kun kone taas toimisi, multa menisi kaksi vuorokautta niiden selvittämiseen. Tuskan hiki kohosi otsalle, kun vieroitusoireet alkoivat vaivata. Kääk, olen nettiriippuvainen! Ja onnellinen sellainen ;)

Onneksi, onneksi rakas ihana mieheni tänään illalla istui koneen ääreen ja selvitti umpisolmut sun muut. Ja nyt kone toimii taas. Jippii! Olipa mukava purkaa kolmen päivän viestisuma :)

Viikonlopun aikana oli tarkoitus kirjoittaa mm. kurahousuista, mutta se jääköön toiseen kertaan. Nyt lähden riiviöiden ;) väliin nukkumaan.