Eilen illalla meni tosi myöhään, kun innostuin tekemään vähän sitä sun tätä liittyen yhdistystoimintaan. Hesari ennätti kolahtaa postiluukusta sisään, enkä sittenkään mennyt heti nukkumaan. Olisiko kello ollut n. puoli viisi, kun kömmin vällyjen väliin. Tiesin jo siinä vaiheessa, että väsymys tulee tänään olemaan melkoinen, kun uniaikaa oli luvassa enintään 4,5 tuntia. Olin oikeassa.

Koko päivän olen kulkenut horteessa. Ei olisi tehnyt mieli tehdä yhtään mitään, mutta kun mies ja lapset olivat sitä mieltä, että jotain on tehtävä, ei siinä tämän mamman muu auttanut. Suuret oli suunnitelmat: messuille, uimaan, ukille syömään. Autossa sitten mietittiin, että jostain on tingittävä. Valitsimme messut uinnin sijaan.

Myyrmäki-hallissa on tänä viikonloppuna Lasten maailma -messut ja sinne suuntasimme kulkumme. Tosi fiksua lähteä messuille ilman käteistä, mutta onneksi sisäänpääsyliput pystyi maksamaan pankkikortilla. Ensin vietiin lapset pomppulinnaan. Fiksusti paikalla oli kaksi pomppulinnaa, toinen alle 7-vuotiaille ja toinen yli 7-vuotiaille. Oli niin hyvin suunniteltu juttu, että kuopuskin uskallettiin päästää pomppimaan. Ja kuten arvata saattaa, hän ei olisi oikein halunnut tulla pomppulinnasta pois.

Messuilla oli esittelyssä myös poliisiautoja (mustamaija ja se tavallinen), paloauto sekä ambulanssi. Niissä kaikissa piti käydä sisällä, kun kerran pääsi :) Sali-bandy -kehässäkin molemmat lapset kävivät pelaamassa. Tai no, kuopus lähinnä käveli ympäriinsä maila kädessä ja hoki "pallo, pallo" :) Esikoinen osasi jo oikein hienosti pelatakin.

Sitten mentiin seuraamaan "pääesiintyjää", Kengurumeininki duoa. Esikoinen oli salamana lavan edessä pomppimassa, kun kuopus jäi mun ja miehen kanssa vähän sivummalle. Tai olisi siis ehdottomasti halunnut myös lavan eteen, mutta julma äiti ei päästänyt, vaan piti sylissä. Ai että, oli hyvää meininkiä se Kengurumeininki. Hyvää, tarttuvaa musiikkia, hauskoja tanssileikkejä, kivoja juontoja... En yhtään ihmettele, että kyseinen yhtye on niin suosittu. Konsertin jälkeen todella harmitti, että ei ollut varattu yhtän käteistä mukaan. Jäi nimittäin Kengurumeinigin levy ostamatta :-/

Messuilla vierähti kaiken kaikkiaan 3 tuntia, ja sitten oli ihan pakko päästä pois. Kamala meteli ja fiilis hapen loppumisesta vauhdittivat poistumista. Esikoinen tosin olisi kovasti halunnut mennä messuille uudestaan, mutta halut ne on hiirelläkin :) Emme menneet uimaan, vaan ravintolaan syömään.

Ravintolassa käyminen pienten lasten kanssa on oma taiteenlajinsa. Yksin, ilman toista aikuista, en siihen uskaltautuisi, mutta mies on onneksi rohkeampi kuin minä. Testasimme paikallista ravitsemusliikettä, ja totesimme sen lapsiystävälliseksi. Ravintolaan oli järjestetty lapsille oma nurkkaus liukumäkineen ja keinulautoineen. Tilauksen jälkeen annoksia odotellessa aika kului joutuisasti leikkinurkkauksessa leikkiessä. Ruoka oli hyvää (ei liikaa suolaa) ja sitä oli riittävästi. Esikoisen annos (nakit ranskalaisilla) jäi lähes koskemattomaksi, vaikka kuopuskin otti siitä osansa. Miehen kanssa syötiin suunnilleen vuorotellen, kun lapsia ei kuitenkaan voinut ihan yksin leikkinurkkaukseen päästää - vaikka sinne olikin suora näköyhteys meidän pöydästä. Yhteisymmärryksessä skipattiin jälkiruoka ja jatkettiin matkaa ukin luo. Lapset olivat tässä vaiheessa jo melko väsyneitä, ja niinpä n. 20min automatka sujui unisissa merkeissä :)

Ukin luona oli kivaa. Syötiin vähän lisää, ja lapset pääsivät setänsä kanssa viereisen päiväkodin pihaan leikkimään. Varmisteltiin näin, että ovat varmasti illalla tarpeeksi väsyneitä ;) Ja niinpä, kun kotiin päästiin illalla puoli yhdeksän aikaan, kuopus nukahti melkein saman tien, eikä esikoisellakaan kauan silmät pysyneet auki.

Ja kyllä huomaa, että en minäkään ole enää niin nuori ja energinen, kun en jaksa enää oikein öitä valvoa *höh*. Silmä luppaa nyt jo oikein kiitettävästi, ja pitänee tästä mennä nukkumaan - vasten tapojani - jo ennen puolta yötä *haukotus*. On muuten hyvä, että viikonloppu on viiden päivän välein. Ei näitä muuten jaksaisi :-P