On tämä äitinä olo kummallista.

Mistä mahtaakaan johtua, että kun mies on lasten kanssa ulkona (kuten nyt), tunnen suurta syyllisyyttä (!!) siitä, että mies joutuu "uhrautumaan" ja "kökkimään" pihalla, kun minä saan olla yksin sisällä ja esim. siivota tai järjestellä papereitani tai vain lukea lehteä rauhassa? Järkyttävä fiilis, todellakin.