Tuli taas eilen käytyä reissussa. Kyseessä oli harrastustoimintaan liittyvä päiväretki Kotkaan. Enpä ollutkaan aikaisemmin Kotkassa käynyt :)

Mies ja lapset lähtivät maalle, joten reissua varten kävin lainaamassa vanhempieni vanhaa autoa. Kyseinen auto on VW Golf vuodelta -88 ja mallia traktori. Ei ohjaustehostinta, vain neljä vaihdetta ja keppivaihteet. Hieman jännitti lähteä tuolla ajamaan, kun edellisestä kerrasta keppivaihteisen auton puikoissa oli kulunut n. kuusi vuotta. Mutta mutta, taitaa tuo autolla ajaminen kuulua samaan kastiin pyörällä ajamisen kanssa: kun sen on kerran oppinut, sitä ei niin vain unohdakaan. Lauantai-iltana, kun auton hain vanhempieni luota, sain sen sammumaan kerran (onneksi olin vielä pihassa). Enemmän ongelmia aiheutti se, etten aina muistanut, että niitä vaihteitakin on välillä vaihdettava. Välillä moottori ulvoi, kun vaihde olikin kakkosella ja yritin ajaa kuuttakymppiä ja pari kertaa yritin kovasti lähteä liikkeelle vaihde kolmosessa :) Pienen lämmittelyn jälkeen tosin tuo Kotkan reissu sujui ilman mitään ongelmia. Olin erittäin yllättynyt ja mielessäni jaksoin taputella itseäni selkään hyvästä suorituksesta ja turvallisesta ajomatkasta :)

Mutta voi elämä, millaisia kuskeja tuolta löytyykään!! Kotkasta Helsinkiin ajettaessa ajetaan  pitkä pätkä (en edes yritä arvioida tuota matkaa kilometreissä, sillä pieleen menisi kuitenkin) ylileveällä tiellä. En tiedä, onko kyse mahdollisesti lentokoneen hätälaskupaikasta tai varakiitotiestä tai mistä, mutta periaatteessa tiellä on vajaat 2 kaistaa molempiin suuntiin. Käytännössä kyse on yhdestä kaistasta suuntaansa, ja pyydetään ajamaan tien oikeaa reunaa. Illalla, kun olin kotiin päin tulossa, meno tuolla tienpätkällä oli aivan uskomatonta! Mielettömiä ohitteluita ja ryppäissä ajamista! Välillä osa autoletkasta näytti ihan pieneltä varpusparvelta, kun autot ajoivat rintarinnan ja vielä lomittain. Älkääkä unohtako niitä ohituksia. Miten voi ihmisillä oikeasti olla niin kiire, että törppöilevät tuolla tavalla? En jaksa ymmärtää. Onneksi meillä ei ollut mikään kiire, joten pitäydyin tien oikeassa reunassa ja annoin muiden sekoilla ihan rauhassa. Käsittämätöntä meininkiä, tosiaan... *puistelee päätään*

Vaikka en yleensä pidäkään autolla ajamisesta, niin tuo reissu tuntui ihan kivalta :)