Mukava huomata, että esikoinen ja kuopus leikkivät yhä enemmän keskenään ilman, että noin kymmenen sekunnin leikin jälkeen jompi kumpi itkee. Saa äitikin vähän hengähtää, kun ei tarvitse koko aikaa olla erotuomarina ja komentelemassa. Voi vaikka lukea päivän lehteä, tiskata tai lukea sähköpostit :)

Lapsilla näyttäisi olevan pari hittileikkiä. Eläinleikit ovat saaneet suosiota. Lähinnä siten, että kuopus on eläin, jota esikoinen komentaa :) Ei ole harvinaista nähdä kuopusta konttaamassa pallo suussaan, jolloin esikoinen tulee kertomaan, että kuopus on koira. Todisteeksi kuopus silloin pudottaa pallon suustaan ja sanoo "hau, hau", ennen kuin leikki voi jatkua ;) Harvemmin tämä leikki toimii niin päin, että esikoinen olisi koira...

Toinen erittäin suosittu leikki (ja tosi hyvin keksittykin!) on "lehtipuhallin". Se menee niin, että jompi kumpi lapsista laittaa selkäänsä pienen repun, ja toisen olkaimen alta pujottaa keittiöharjan niin, että harjapää juuri ja juuri yltää lattiaan. Sen jälkeen kävellään ympäriinsä ja pidetään julmettua meteliä. Ihan ilmiselvä lehtipuhallin, siis :) Onneksi tuo lehtipuhaltimen ääntä muistuttavaa meteliä on verrattain vaikea pitää yllä kovin pitkään, joten tämä leikki on ns. välileikki: tätä leikitään vain isompien leikkien välissä.

Erittäin pitkään ovat lapset leikkineet isolla paloautolla ja Fisher Pricen bussilla. Niillä ei todellakaan leikitä miten tahansa, vaan niin, että niiden päälle mennään istumaan tai niihin nojataan, ja sitten mielettömän huudon saattelemana niillä mennä huristetaan peräkanaa ympäri asuntoa. Esikoinen luonnollisesti edellä ja kuopus perässä. Kun tämä leikki alkaa, kiitän mielessäni miestä siitä, että hän aikoinaan hankki minulle kuulosuojaimet. Jostain kumman syystä tätä leikkiä lapset jaksavat leikkiä toooosi pitkään *huoh* Jotain positiivista on siinä, että bussi eksyi tässä pari päivää sitten mukaan kylpyyn, eikä enää soi.

Jokaisessa lapsiperheessä pitäisi olla jonkinnäköinen pomppulinna. Jos ei ole, niin sänky voi ihan hyvin toimittaa sekä pomppulinnan että trampoliinin virkaa. Lapset siis rakastavat pomppia sängyssä. Ja mikä on pomppiessa, kun sänky on erittäin matala ja leveyttä sillä on n. 240cm. Mahtuu useampikin lapsi pomppimaan. Se, että nuo pomppivat sängyssä, ei juurikaan haittaa. Ikäväksi leikki muuttuu sitten, kun aletaan hyppiä alas vähän mistä sattuu, kuten esim. vessanpytyn kannelta, sohvalta, syöttötuolin askelmalta tai parhaimmassa tapauksessa ikkunalaudalta. Siitä onneksi tosin istualteen. Ja ihan totta, kuopuskin tekee tätä. Meidän Vaahtosammutin tai Hukkapätkä. Vauva. Kun tämä leikki alkaa, tulee kiire keksiä jotain mukavampaa ja vähemmän vaarallista tilalle.

Onneksi on niitä rauhallisempiakin leikkejä. Kuopus on nyt innostunut junaradasta. Sitä tykkää kasata ja sillä ajella - lähinnä pikkuautoilla. Duplotkin on aika kivoja, paitsi koska niitä on verrattain vähän, niistä tulee helposti riitaa. Sisäsählypelejä pitää vähän rajoittaa, kun korkean mailan käsite ei ole kummallekaan vielä täysin selvä, vaikka muuten pelaisivatkin ihan rauhallisesti. Esikoinen jaksaisi kuunnella satuja maailman tappiin asti. Tämänhetkinen suosikkikirja on Mauri Kunnaksen "Hui, kummitus!". Kuopuskin tykkää lukea kirjoja, tosin omaan tahtiinsa ja mielellään kovaan ääneen juuri silloin, kun esikoisellekin luetaan. Lukeminen noissa olosuhteissa alkaa muistuttaa enemmän kilpalaulantaa.

Vielä kun olisi se leikkihuone, jossa saisivat lapset rauhassa noita leluja levitellä. Oma siisteyskäsitykseni ei kovin hyvin veny, jos kolmatta päivää olohuone on kuin hävityksen kauhistus lelujen, kirjojen ja vaatteiden ollessa pitkin poikin ja hujan hajan. Jostain kumman syystä tuo epäjärjestys haittaa lähinnä minua...