Olen suurella mielenkiinnolla lukenut yhtä Hernekepin majoittamaa blogia "Tekele ja tuunaus". En vähiten siksi, että suurin osa tuohon blogiin kirjoittajista on vanhoja tuttujani *vilkuttaa* :)

Tuo blogi on siinä mielessä kiva, että siinä kirjoittajat kertovat käsitöistään. Joka kerta juttuja lukiessani muistan, että minulla on yksi virkattu verhokappa viimeistelemättä, samoin kuin esikoiselle villapaita - joka taitaa kohta olla jo liian pieni - puhumattakaan niistä lukemattomista ompelutöistä, jotka odottavat tekijäänsä.

Tänään taas kuljin kuin huomaamatta sisään Eurokankaan ovista. Oli toisaalta ihan oikea syykin: piti ostaa vyötärökuminauhaa proggikseen tarkoitettuun vannealushameeseen sekä kunigattarelle vaalean liilaa organzaa viitaksi. Kuinka ollakaan kangaskaupassa kului reilu tunti, ja kotiin toin yllämainittujen lisäksi myös kankaat pikkujouluhameeseen ja toppiin. Suuret ovat suunnitelmat, mutta saa nähdä, kaatuuko toteutus ajanpuutteeseen.

Aikoinaan olin kova virkkaamaan ja neulomaan. Pari villasukkia syntyi yhdessä illassa, tai korkeintaan puolessatoista. Mummo opetti minut virkkaamaan noin kuusivuotiaana, ja sen jälkeen on virkkuukoukku hyvin kädessäni pysynyt. Bravuurini virkkauksen saralla lienee täysmittainen päiväpeitto, jonka virkkasin Lontoon vuosinani. Tarkemmin sanottuna viimeisen vuoden aikana, kun ajeltiin pitkin Britanniaa kiertueella. Muitakin isoja virkkuutöitä on tullut tehtyä, mm. pari isoa pöytäliinaa. Miljoonista pikkutöistä puhumattakaan. On muuten mukava nähdä aikoinaan lahjaksi virkkaamani mansetit edelleen käytössä :) Neulonut olen lähinnä villasukkia. No, pari villapaitaa on tullut neulottua, mutta syystä tai toisesta eivät ole sitten kuitenkaan olleet mieleisiä. Esikoiselle raskausaikana neuloin paljonkin, mutta lämminverisenä vauvana niitä tekeleitä ei tarvittu, vaan ne jäivät kaapin kätköihin.

Äitini on ollut kova ompelemaan. Minä en niinkään - kunnes jostain syystä siitäkin touhusta innostuin oikein kunnolla. Sain jopa mieheltä sekä ompelukoneen että saumurin synttärilahjaksi, ja aika paljon vaatteita olenkin näiden parin vuoden aikana ommellut. Takkeja on syntynyt pikaisella laskutoimituksella laskettuna kuusi, iltapukuja ja juhlamekkoja pari enemmän ja imetyspaitoja reilusti yli kymmenen. Nytkin on kangasta varattuna kolmeen imetyspaitaan ja kahteen juhlamekkoon, jos tämänpäiväiset ostokset lasketaan mukaan. Hellittäisivät vain nämä koulukiireet, että pääsisin taas surruttelemaan.

Ihan uusin innostuksen aiheeni on korttien askartelu. (Tässä tekemäni isänpäiväkortit, harjoitelmat tosin ammattilaisiin verrattuna...)

 Kädet täristen innosta kiersin tänäänkin Tiimaria, kun suunnittelin tämän vuoden joulukortteja :) Olen suuntautunut leimailuun ja kohokuviointiin - tänä vuonna *tiedoksi tuleville korttiensaajille ;)*, ja hamstraan itselleni erilaisia leimasimia ja kohokuviointilevyjä. Jälleen pahin viholliseni on aika. Jos vain olisi sitä aikaa, niin tekisin vaikka mitä! No, juuri tällä hetkellä ei aikaa ole - nytkin pitäisi olla nukkumassa - joten pitää vain kärsiä ja surkutella. Voi vinde, miten paljon onkaan tekemistä sitten, kun olen eläkkeellä ;D