Mies piti sanansa, ja oli ekaa päivää joululomalla. Liekö sen kunniaksi, että esikoinen vuorostaan sairastui. Illalla hänelle nousi kuume, ja nyt onneksi nukkuu sitä pois - isänsä kainalossa :)

Minä leivoin tänään joululeivonnaisia. Valmiista pakastetaikinasta on niin hävettävän helppo leipoa, etten oikein tiedä, kehtaako tuota edes leipomiseksi sanoa... No, joka tapauksessa meillä on nyt viemisiksi joulutorttuja, pipareita ja gluteeniton maustekakku. Oli tarkoitus leipoa vielä pullataikinasta boston-pulla, mutta inspiraatio ja motivaatio loppuivat kesken. Piti myös muuten siivota ja vaihtaa lakanat, mutta en tehnyt sitäkään :)

Huomenna suuntaamme lounaisrannikolle joulunviettoon (ja hiljaa mielessäni toivon, jos vaikka ennättäisin ennen lähtöä pikaisesti imuroida. Olisi mukavampi tulla joulun jälkeen takaisin siivottuun kotiin...). Koska tämän vuoden joulu on näinkin lyhyt - vain vaivainen viikonloppu - päätimme viettää tämän joulun lähes kokonaisuudessaan anoppilassa. Tapanina käymme appiukon luona päivällisillä tosin. Viime joulun vietimme samoin lähes kokonaisuudessaan minun vanhempieni luona. Kyseessä oli ikään kuin rajapyykki. Sitä ennen reissasimme joka joulu kolmessa eri paikassa. Jos aattoa vietimme anoppilassa, joulupäiväksi ajoimme vanhempieni luo ja Tapaniksi sitten vielä appiukkoa moikkaamaan. Vanhempani ja appiukko asuvat samalla paikkakunnalla, joten se matka ei niin rasita, mutta anoppilasta vanhempieni luo - tai toisin päin - onkin sitten eri asia. Muistan eräänkin joulun, kun mies sisarustensa kanssa anoppilassa tyhjensi jouluyönä vaarin saaman konjakkipullon, ja niin vain jouduin sitten pääkallokelillä juoppokuskiksi joulupäivänä, kun meitä jo odotettiin seuraavaan kyläpaikkaan. Ei enää juoppokuljetuksia, kiitos. Teimme siis minun painokkaalla vaatimuksellani päätöksen, että lyhyet joulut pyrimme olemaan yhdessä paikassa, vaikka se vähän harmittaakin niiden puolesta, keitä ei sitten jouluna näe. Mies luonnollisesti haluaisi viettää kaikki joulut anoppilassa, missä on ne viettänyt lapsuudesta saakka, ja minä taas mielelläni olisin omien vanhempieni ja siskoni kanssa joulut, kuten olen ollut suurimman osan elämäni jouluista. Kompromissina sitten reissaamme, ja tällä hetkellä se sopii meille ihan hyvin. Haaveissa kyllä siintelee oma iso talo, jonne voisi kutsua rakkaimmat joulunviettoon. Silloin meidän ei tarvitsisi reissata, vaan me voisimme nauttia joulusta rauhassa, kun muut matkustaisivat meidän luo :) Utopiaksi tuo taitaa jäädä...

Oli miten oli, joulu alkaa nyt. Saa nähdä, ehdinkö koneelle välipäivinä. Toivotan kuitenkin tässä samalla sekä hyvät joulut että paremmat uudet vuodet!