Loma, ihana kolmen viikon loma on pian ohitse. Aamulla olisi tarkoitus herätä klo 7, viedä lapset jälleen päiväkotiin kahdeksaksi (tai vähän jälkeen) ja olla koululla tanssisalissa treenivaatteet päällä ja lihakset lämmitettyinä klo 10. Sen sijaan, että olisin jo nukkumassa, istun edelleen tässä koneella. Puolen yön aikaan kirjoitin vielä esseetä, nyt olen viimeisen tunnin vain surffannut. Yhtään ei huvita mennä nukkumaan, vaikka herätä pitäisi vajaan viiden tunnin kuluttua.

Tyhmähän minä olen, kun täällä vielä valvon. Toisaalta, pitäisi vielä pakata tavarat - sekä minun että lasten - huomiseksi. Aamulla siitä ei kuitenkaan tule yhtikäs mitään (vaikka itseni tuntien pakkaamiset aamulle kuitenkin jäävät).

Kuopus on roikkunut rinnalla koko joululoman tosi ahkerasti. Etenkin öisin, mikä tässä viime päivinä on jo alkanut käydä hermoille. Kun olen ollut lasten kanssa kotona, olen palannut siihen kotiäitimoodiin, että teen omia hommiani öisin lasten nukkuessa. Hommat eivät ole edistyneet juurikaan lähinnä siitä syystä, että kuopus on puolen tunnin - tunnin välein hälyyttänyt minut viereensä. Noin tunti sitten sain tarpeekseni ja vein makuuhuoneeseen vesipullon. Lykkäsin pullon miehen käteen, toivottelin kuopukselle hyvät yöt ja tulin takaisin koneelle. Vahinko oli kuitenkin tapahtunut ja ajatus katkennut. Katkos oli sen verran paha, että katsoin parhaimmaksi lopettaa esseen kirjoittamisen ja ryhdyin - niin kuin jo kerroin - surffaamaan :)

Nukkumaan en haluaisi mennä. Mitä jos olisin niin hullu, että valvoisin koko yön ja neuloisin?

Kouluasiat tämän kevään osalta ovat viittä vaille selvät. Enää pitää järjestää harjottelupäivät ja ajat, mitä aikatauluihin tulee. Kevään publiikissa en ehdi vielä valmistua, sillä opinnäytetyön kirjoittaminen vaatii enemmän aikaa kuin kuukauden. Sen verran minulla ilmeisesti olisi aikaa harjoittelun ja opinnäytetyön palauttamisen välillä, jos haluaisin valmistua 2.6. En siis halua. (Tai jos rehellisiä ollaan, niin olisihan se aika mageeta valmistua keväällä, mutta tässä elämäntilanteessa aika ei yksinkertaisesti riitä. Jos ei olisi lapsia, voisin koulun jälkeen illat kirjoittaa opinnäytettä, mutta kun on lapset, se ei käy päinsä. Ja jos koulu alkaa päivittäin klo 9 treenitunnilla, olisin ihan tärähtänyt, mikäli valvoisin kaiket yöt koneella - vaikka voi olla, että niin tulee joka tapauksessa käymään.)

Vielä pitäisi selvittää, montako opintoviikkoa minulta vielä puuttuu. Jotain mätää on opintosuunnitelmissa, kun niissä annetaan vain kurssien ajat, mutta ei kerrota kurssien laajuutta opintoviikoissa. Vaikea pitää kirjaa siitä, montako opintoviikkoa on suorittanut ja montako on vielä suorittamatta. Opintorekisteriotekin päivittyy niin hitaasti, ettei siitä ole juuri apua.

Hieman jännittää myös se, että kolmen viikon tauon jälkeen lapset menevät huomenna jälleen päiväkotiin. Esikoinen oli tänään kyllä jo ihan innoissaan ja mietti kovin, mitä tarhakaverit sanovat hänen uudesta tukasta :) Kuopus - joka on alkanut puhua yhä enenevässä määrin (ja miten ihanalla äänellä!) - hoki pitkään "uomenna kotiin äiti", jonka tulkitsin tarkoittavan "jäädään huomenna kotiin, äiti". Sori, ei se vain käy. Ensi viikolla mulla taitaa olla koko opiskeluajan tärkein kurssi. Kanadasta tulee kaksi vierailijaa meille viikoksi, ja joka päivä klo 10-17 syvennymme baletin opettamiseen. Kanadassa on tällä hetkellä paras tietotaito, joten innolla odotan ensi viikkoa. Tai tätä viikkoa, kunhan nyt vain pääsisi nukkumaan ensin.