Esikoinen sai joululahjaksi luistimet, joita käytiin tänään porukalla testaamassa. Meidän kodin lähellä on iso ja hyvinhoidettu jääkenttä (mm. pukukopit kentän laidalla), ja sinne suuntasimme kulkumme puolen päivän jälkeen. Minäkin kaivoin vanhat luistimeni naftaliinista.

Kuopus sai tallustella jäällä kengät jalassa, mutta varotoimenpiteiksi oli hänelläkin kypärä päässään. Luistelukerta oli itse asiassa esikoisen toinen. Eka kerta oli joulupäivänä mummolan jäällä. Tämä toinen kerta sujui yllättävän hyvin. Hän pysyi pystyssä itse, ja "luistelikin" aika pitkän matkan vähän ennen kotiinlähtöä. Toki hän välillä istui jäällä ja söi lunta, mutta kukapa ei sitä olisi tehnyt tokalla luistelukerralla :)

Luistelu taitaa lukeutua samaan kastiin pyörällä ajamisen kanssa. Kun sen on kerran oppinut, sen taidon osaa aina. No, olihan kyseinen taito tosi ruosteessa, mutta sen tunnin aikana, mitä jäällä oltiin, alkoivat vanhat taidot palata sekä muistiin että jalkoihin. Vaakaliukua en kyllä edes harkinnut kokeilevani, vaan pitäydyin niissä liikkeissä, missä molemmat jalat ovat mahdollisimman lähellä maan pintaa. Täytyy ilmeisesti käydä luistelemassa useammin kuin kerran neljässä vuodessa...

Huomenna on vuorossa pulkkamäki. Tässä lähellä on yksi julmetun iso mäki (vaikuttaisi siltä, että huimalla 80-luvulla siitä suunniteltiin jonkinlaista pientä laskettelurinnettä), joka on tajuttoman suosittu pulkkamäkenä. Siellä ollaan käyty joka talvi ainakin kerran, vaikka mäen kiipeäminen syökin naista. Mitä sitä ei tekisi lastensa vuoksi ;)