Olen lähes koko viikon vältellyt sitä, mitä minun oikeasti pitäisi tehdä. Tässä vierelläni työpöydällä on pino kirjoja, jotka tulisi lukea lähdemateriaaliksi opinnäytetyötäni varten. Samoista kirjoista on tarkoitus etsiä myös taustatietoa opetusharjoittelua varten, jonka piti käynnistyä pari viikkoa sitten. Ei käynnistynyt, informaatiokatkoksesta johtuen. Yritä siinä sitten pitää motivaatiota yllä, kun kolme kertaa viikossa menee salille vain huomatakseen, ettei tänäänkään ketään tullut tunnille. Maanantain käynnin jälkeen pistin tekstaria pomolle, joka oli ottanut hoitaakseen kurssista ilmoittelun. Hänen mukaansa kurssille on kyllä tulijoita (peräti 20 ihmistä - hui!), mutta hän oli ymmärtänyt, että aloitan vasta ensi viikolla. No niin, ei siis mitään toivoakaan saada harjottelua alta pois ennen vappua, vaan toukokuun puoleen väliin menee. Aloitan siis ensi viikolla, mutta vielä ei ole selvinnyt, aloitanko maanantaina, keskiviikkona vai perjantaina. Viestiä odotellaan...

Koska en millään jaksaisi käydä käsiksi juuri siihen hommaan, joka minun ihan oikeasti pitäisi tehdä, olenkin tehnyt tämän viikon kaikkea muuta. Olen mm. siivonnut (=imuroinut, pyyhkinyt pinnat ja pessyt lattiat), tehnyt pyykkihuoltoa, hoitanut erään pienen yhdistyksen asioita, surffannut netissä - ja tänään tein ystävänpäiväkortteja :) Nyt en enää tiedä, mitä tekisin, ja tuo kirjapino tuossa vieressä ihan selvästi tuijottaa minua murheellisena ja ehkä aavistuksen syyttävänäkin.

Yleensä jätän kaikki viime tippaan, ja koska nyt ei ole vielä kiire, siksi ehkä löysäilenkin. Opinnäytesuunnitelman sain valmiiksi yli viikko sitten, ja siihen kirjoitin alustavaksi aikatauluksi seuraavaa: harjoittelut ohi toukokuussa, taustat kirjoitettu huhtikuun alkuun mennessä, touko-kesäkuussa harjoittelussa saadun aineiston purkua ja heinäkuussa sekä mahdollisesti elokuun alussa vielä opinnäytetyön viimeistelyä. Mikäli aikataulu pitää, saan työni annettua tarkistettavaksi viimeistään elokuun puolivälissä, jolloin valmistuisin viimeistään syyskuun lopussa. Ja opiskelut olisivat sitten sujuneet suunnitelmien mukaan. Niin että mikäs hätä tässä on, kun huhtikuuhun on vielä pari kuukautta aikaa... :-P

Taidankin mennä syömään lounasta :)