Esikoisella oli keskiviikkona lääkäri. Kyseessä oli jouluisen keuhkokuumeen ja korvatulehduksen jälkitarkastus. Pikaiseksi aiottu keikka venähti hieman.

Lääkäri oli verrattain nuori nainen, jolla ei valitettavasti ollut paljoakaan kokemusta lapsista. Kardinaalimoka tuli, kun hän jonkin aikaa esikoisen vasenta korvaa ronklattuaan kysyi: "Katsotaanko sitä toistakin korvaa?" Esikoinen tietysti sanoi ei. Mitä tekee lääkäri? No, hieman ärtyneenä ja tylysti vain toteaa, että kyllä se toinenkin korva pitää katsoa, pitäisihän lapsen se tietää. Oli kyllä lähellä, etten vetäissyt hernettä nenääni tuosta. Mitäs kysyy, jos ainoa oikea vastaus on kyllä.

Korvien kaivelun tulos oli: korvatulehdus edelleen. Uusi antibioottikuuri, siis. Yskä oli tullut mukaan kuvioihin reilu viikko sitten, ja keuhkoja kuunneltuaan lääkäri totesi vielä rahinaa kuuluvan. Lähetti meidät labraan verinäytteeseen ja sieltä keuhkoröntgeniin. Lupasi soittaa iltapäivällä ja kertoa tulokset.

Niinpä mentiin sitten labran luo odottamaan vuoroamme. Esikoinen jutteli samalla, miten se verikoe ei satu, vaan vähän nipistää. Kun päästiin sisälle labraan, hän sanoi taas ihan samaa - ja hienosti meni kahden veriputkilon ottaminen. Palkkioksi hän sai leijonatarran. Sieltä sitten lähdettiin toiselle terveysasemalle röntgeniin. Jälleen tovin odotettuamme tuli meidän vuoro. Esikoinen oli ollut kovin huolissaan, kun olin sanonut, etten pääse hänen mukaansa, kun vauva on masussa. Pääsin sitten kuitenkin sinne kontrollihuoneeseen, ja vilkuttelin esikoiselle pienen ikkunan takaa :) Ja hienosti meni koko homma.

Vein esikoisen päiväkotiin ja lähdin itse kouluun.

Lääkäri soitti miehelle iltapäivällä. Tulehdusarvot olivat olleet hyvät, mutta keuhkokuvista hän halusi vielä kysyä radiologin mielipidettä. Eilen hän soitti miehelle uudestaan. Radiologi oli ollut sitä mieltä, että keuhkot eivät ole ihan kunnossa. Niinpä esikoinen sai jatketun ab-kuurin mihinkäs muuhun kuin keuhkokuumeen hoitoon. Toivon todella, että tämä kuuri puree. On raastavaa, kun ei tiedä, miksi keuhkokuume ei vain parane. Esikoinen on siitä huolimatta ollut reipas oma itsensä, vaikka yskä vähän häiritseekin, jos hän oikein innostuu leikkimään. Niin, tällä kerralla keuhkokuumeeseen (jos se nyt on sitä) ei liittynyt kuumetta ainakaan siten, että me olisimme lämmönnousun huomanneet. Pelottavaa sekin.