Piti tänään illalla oikein soittaa Terveysneuvontaan ja kysellä tarkemmin tuosta vesirokosta. Esikoisen näppylät ovat nimittäin jo kaikki ruvella. Ei ole näppylöitä, jotka olisivat vielä vesikellovaiheessa. Eikä ole kuumetta, ei edes pientä lämpöilyä. Eivätkä näppylät ole kutisseetkaan ollenkaan. Ihan eri tavalla tämä tauti meni, kuin mitä olen vesirokosta kuullut (vaikka äitini kyllä on kertonut, että itse aikoinaan samaa tautia sairastaessani minusta ei näppylätöntä kohtaa löytynyt, kun taas siskollani oli peräti kaksi lähes huomaamatonta näppylää).

Taisin päästä aivan liian helpolla, jos tämä nyt oli oikeasti vesirokkoa. Eilen illalla selässä olleet näppylät olivat kyllä hieman vesikellomaisia, vaikkakin pieniä, puolikkaan nuppineulanpään kokoisia. Yöllä esikoinen oli hieman kuumeisen oloinen, mutta tänään hän on ollut täysin "normaali". Ja koska nuo näppylät ovat jo rupivaiheessa, Terveysneuvonnasta sanottiin, että huominen kannattaa vielä pitää kotona ja katsoa, tulisiko lisää vesikelloja. Jos ruvetkin hälvenevät eikä lisää vesikelloja tule, voi esikoinen mennä päiväkotiin jo perjantaina.

Nyt sitten jännitetään kuopuksen puolesta, tuleeko tauti hänellekin vai ei. Terveysneuvonnan tyyppi sanoi, että tauti tulee viikon kuluessa, jos on tullakseen, mutta ennen taudin puhkeamista hänkin voi päivät olla päiväkodissa. En oikein tiedä, uskoako tuota vai pidänkö kuopuksen eristyksissä kotona viikon. Toisaalta, kun tarkemmin muistelen, tuossa alkutalvesta kuopuksella oli samalla tavalla yhtenä iltana näppylöitä selässä, mahassa ja vähän kasvoissa, jotka seuraavana päivänä olivat jo rupia, ja silloinkin mietin, oliko kyseessä vesirokko vai ei. Tämä tapahtui viikonlopun alussa, joten maanantaina lapset menivät ihan normaalisti päiväkotiin.

Ei tässä muuten, mutta näiden kanssa on tosi vaikeaa olla koko päivät sisällä, kun ovat ihan kunnossa näppyläistä ihoa lukuunottamatta. Hermo menee kaikilla. Täytyy varmaan huomenna kysellä pihan muilta äideiltä, miten nämä suhtautuvat vesirokkoon omassa perheessä, ja jos suhtautuminen on myönteistä, niin me olemme huomenna koko päivän pihalla. Helpompi niin, vaikka en saakaan silloin yhtään opinnäytettä eteenpäin - vai kehtaisinko kirjoittaa sitä hiekkalaatikon reunalla? Läppäri senkin mahdollistaisi... ;)