Mitä ikävää pitkät unet voivatkaan tehdä, kysyn vain. Eilen illalla menin samaan aikaan lasten kanssa nukkumaan. Eli klo 21. Tänä aamuna heräsin klo 8.30. Kiukkuisena kuin ampiainen. Käsittämätöntä. Luulisi, että pitkät unet tekisivät minusta hyväntuulisen ja leppoisan, mutta ei. Ärsyttää joka ikinen asia. Korvat eivät kestä lasten metelöintiä. Sisällä on jälleen ahdistavan kuuma. Missään asennossa ei ole hyvä olla, kun vauva melskaa masussa kuin viimeistä päivää. Nenä on jälleen tukossa - tai pitäisikö sanoa että edelleen, kun koko raskaus on mennyt sen osalta samoissa merkeissä. Todella ärsyttävää!

Tällä viikolla on tullut nukuttua n. 6 tuntia yössä. Kun olen saanut lapset nukahtamaan, olen linnoittunut sohvalle, ottanut puikot käteen ja kaukosäätimen lähietäisyydelle ja antanut mennä. Neuleet etenevät huimaa vauhtia, mikä on erittäin miellyttävä juttu. Eilen olin seitsemän aikaan illalla jo niin kuolemanväsynyt, ettei tullut mieleenkään jäädä sohvalle neulomaan lasten mentyä nukkumaan. Olisi vain pitänyt jäädä, niin ehkä tältäkin ketutukselta olisin säästynyt...

Onneksi mies lähti juuri äsken lasten kanssa ulos. Ihana rauha ja hiljaisuus! Vaikka pitäisi imuroida ja pestä pyykkiä, taidan kuitenkin mennä tuohon sohvalle ja jatkaa neulomista. Jos vaikka mielialakin vähän paranisi, ettei olisi kuin myrskyn merkki lopun päivää.