Mieletöntä, miten toisena päivänä virtaa riittää vaikka mihin, kun sitten toisena päivänä ei jaksa edes istua. Olen hämmästynyt.

Eilen hääräsin koko päivän, kuten kerroinkin. Tälle päivälle olin suunnitellut mm. lastenhuoneen sohvan verhoilun päättämistä, omenoiden hilloamista, lakanoiden mankeloimista ja äitiysfarkkujen ompelua (kun niitä vielä ehtisi käyttää muutaman viikon). Aamulla oli lääkärineuvola, ja kun kävely kotiin oli niin vaivalloista (nämä pirun liitoskivut jälleen vaivaavat), kävikin niin, etten ole tehnyt yhtäkään noista edellämainituista askareista - enkä oikein mitään muutakaan. Kun ei jaksa, niin ei jaksa.

No, onpa jotain tekemistä huomiselle sitten ;) Eikä työ tekemällä lopu, niinhän se vanha kansakin jo tiesi. Sisustaminen on edelleen vaiheessa, kun seinät ovat vieläkin ihan paljaat. Toisaalta, miehen kanssa ollaan puhuttu, että samaa määrää kuvia/tauluja ei seinille enää ripustettaisi. Mieletön pinkka valokuvia odottaa edelleen pääsyä kansioihin - tosin jos odotusta on kestänyt jo nelisen vuotta, mitä pari viikkoa on sen rinnalla? Makkariin siirretty kirjahyllyn pätkä kaikkine koulupapereineen pitäisi siivota. Neuleita on "valmiina" iso läjä, mutta ne pitäisi vielä koota. Inhoan neuleen saumojen ompelua! Vaatekaapit lastenhuoneessa on siivoamatta ja vauvan vaatteet katsomatta. Toisaalta, onhan tässä vielä aikaa...

Mitään ei huvittaisi tehdä. Jo vessassa käynti tuntuu juuri tänään ylivoimaiselta ponnistukselta. Pakko kuitenkin mennä, sillä pyykin pesu ei huvita senkään vertaa ;)