Luontodokumenteissa joskus kerrotaan, miten naaras synnytyksen lähestyessä muuttuu arvaamattomaksi ja kiukkuiseksi, ja haluaa olla pääasiassa rauhassa. Kyllä luonto sitten on viisas!

Tänään olen nähnyt lähes yksinomaan punaista - ihan kaikki on ärsyttänyt suunnattomasti ja olen ollut kiukkuinen kuin ampiainen. Pää (eivätkä korvat) kestä yhtään lasten metelöintiä, koko ajan suoraan sanottuna vituttaa eikä mikään mene niin kuin juuri tällä hetkellä toivoisin. Juuri nyt tekisi mieleni käpertyä omaan maailmaan, omaan rauhaan. Mitään en haluaisi muiden puolesta tehdä. Ja ilmeisesti ainakin lapset tämän vaistoavat, kun noin viiden minuutin välein huutelevat äitiä apuun. Sori vain, tämä äiti ei tällä hetkellä auta ketään *puhinaa*.

Lauantain kunniaksi kävimme koko perhe Jumbossa ostoksilla. Tai siellä lähinnä Stokkalla. Eilen löysin Hesan Stokkalta esikoiselle hyvän välikausitakin, joka kestää säällä kuin säällä. Housuja ei enää ollut oikeaa kokoa, eikä kuopukselle kumpiakaan. Niitä lähdimme tänään Jumbosta metsästämään. Esikoiselle löysimme housut, mutta kuopus sai jäädä edelleen ilman sekä takkia että housuja. Esikoisen housujen lisäksi kotiin toimme ReimaTecin toppa-asun esikoiselle ja Rasavilin toppapuvun kuopukselle sekä kummallekin goretex-talvikengät. Niin että talvi voi tulla, me olemme varustautuneet. Jumbossa vierähti kolmisen tuntia, ja tämänhetkinen fiilis huomioonottaen olin äärettömän onnellinen, kun palasimme autolle ja lähdimme ajamaan kotiin päin.

Huomenna olisi tiedossa päivällinen appiukon luona. Asia, joka juuri tällä hetkellä ärsyttää suunnattomasti. Kun siellä taas kaikki kyselevät vointia ja sitä, koskas se vauva taas syntyykään. Ei taida olla pokkaa sanoa, että vointi oli hyvä siihen asti, kunnes kuulin tuon typerääkin typerämmän kysymyksen, ja että jos tietäisin koska vauva syntyy, olisin ikionnellinen. Niin että älkää tulko kyselemään tyhmiä ja ärsyttäviä kysymyksiä, kiitos. Toisaalta, jos vauva päättäisi syntyä vaikka tänä yönä, säästyisin kuulemasta noita kysymyksiä. En kuitenkaan taida olla niin onnekas...