Näin sitten siirryttiin syksyyn. Ei tunnu missään - paitsi että aamuisten lämpötilojen perusteella pitänee kaapista kaivaa vähän lämpimämpiä vaatteita. Päiväkodissa monilla lapsilla on jo ihan kunnon syyskelin vaatteet: haalarit tai ainakin takki ja housut sekä pipo. Meidän lapset haluaisivat edelleen mennä viuhottaa sortseissa ja t-paidoissa. Tietenkin.

Huomasin tänään lähtiessäni viemään lapsia päivikseen, että pihassa kallion päällä kasvanut kuusi (se, missä on ihanat jouluvalot) on ihan ruskea latvastaan ja vähän muualtakin. Näinköhän tuo on nyt kuivunut kuuman ja sateettoman kesän jälkeen? Hassua, mutta heti mietin, mihin ihmeeseen talonmies nyt taloyhtiön jouluvalot ripustaa...

Nyt lasketun ajan lähestyessä on iskenyt päähän todella se, että kohta meitä on viisi. Tänne kyllä mahtuu ja autoon kanssa, mutta luonnollisesti lähestyvä synnytys on alkanut jännittää. Kun ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Mielessä tietenkin on kuopuksen helppo syntymä, ja totta kai sitä toivoo, että tämäkin tulisi ulos ainakin yhtä helposti. Kuopus oli muuten tässä yhtenä päivänä päiviksessä kuulemma kovasti laittanut pikkuveljeä (nukkea) nukkumaan. :) Ja nyt on alkanut puhua vauvasta hänkin enemmän.

Syksy on kiva vuodenaika, vaikka pimeys jossain vaiheessa vähän tuppaa ahdistamaan. Kynttilät on onneksi keksitty (halogeenivaloista puhumattakaan), samoin kaakao ja Fazerin sininen. Eiköhän niillä pärjää ;)