Tänään alkoi Pohjoismainen Imetysviikko. Täällä sitä vietetään vuosittain viikolla 42, joka osuu lokakuulle. Muu maailma (tai ainakin USA) viettää Imetysviikkoa elokuussa.

Tämän vuoden teemana on "Korvikekoodi 25 vuotta". Koska korvikekoodi aikoinaan kehitettiin nimenomaan suojelemaan imetystä, Suomessa viikon teemaa on laajennettu. "Suojele imetystä" kattaa niin korvikekoodin, imetyksen edistämisen kuin myytit ja harhaluulotkin.

Korvikekoodi lyhykäisyydessään valvoo äidinmaidonkorvikkeiden myyntiä ja mainostusta. Suomi on ratifioinut siitä vain tuon korvikkeen myynti- ja mainostusosuuden, mutta täydellisenä siihen kuuluisi myös mm. tuttipullojen myynti ja mainostus. Ideana siis, että korvikkeita ei saa myydä alennuksella eikä niitä saa mainostaa tavallisille kuluttajille. Luonnollisesti terveydenhuoltohenkilökunnalle korvikkeiden mainostaminen on sallittua, sillä he ovat niitä henkilöitä, jotka voivat vauvojen vanhemmille korvikkeiden käytöstä kertoa - ja nimenomaan tarvittaessa (eikä tämä tarkoita sitä, että perhevalmennuksessa pitää kertoa myös pulloruokinnasta imetyksen ohella). Piilomainonta on muuten tavattoman yleistä, niin kuin aina terveydenhuollossa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun lääkärillä on nähnyt jonkun lääkefirman kynän tai muistilappulehtiön. Samaa harjoittavat myös korvikevalmistajat. Ja yllätys yllätys, piilomainonta myös vaikuttaa. Joku lastenneuvolan terveydenhoitaja saattaa imetystukea tarvitsevalle äidille imetystuen sijasta suositella korviketta x, kun "siinä on niitä maitohappobakteereja lisätty ja se on muutenkin niin hyvää vauvan masulle. Jos vaikka ne alun masuvaivat sillä helpottaisivat." Melko epäeettistä, sanoisin.

On muuten tavattoman yleistä, että korvikekoodia pidetään äitejä syyllistävänä. Monet luulevat, että sen tarkoituksena on tehdä korvikkeet vaikeasti saataviksi, kun niitä ei saa myydä alennuksella eikä niitä saa mainostaa. Jos imetyksen suojeleminen on äitien syyllistämistä, niin niin kai sitten. Kyse on kuitenkin vauvojen ensisijaisesta ravinnosta. Vaikka Suomessa suurin osa odottavista äideistä lähtee synnyttämään sillä mielellä, että haluaa (täys)imettää, siitä huolimatta jo kuukauden ikäisistä vauvoista vain 60% saa yksinomaan äidinmaitoa ravinnokseen. Ja kun ottaa huomioon, että täysimetyssuositus on jo vuodesta 2004 ollut yhteneväinen WHO:n linjauksen kanssa (6kk täysimetystä), niin jo nelikuisista pelkkää äidinmaitoa saa enää 34%. Se on tajuttoman vähän.

Miksi muuten lastenhoitohuoneen - siis sen paikan, jossa yleensä vaippa vaihdetaan - tunnus on monesti tuttipullo? Ja miksi tuntuu, että on hyväksyttävämpää antaa vauvalle maitoa pullosta kuin rinnasta? Miksi yli yksivuotiaan imetystä kritisoidaan usein rankastikin, kun taas toisaalta ei ole ollenkaan outoa, että vielä kaksivuotias juo iltavellinsä pullosta? Tai syö tuttia?