Yksi Suomen lastenlääkäriliiton perustelu sille, miksi eivät voi suositella kuuden kuukauden täysimetystä on se, että se syyllistää niitä äitejä, jotka eivät voi tai halua imettää. Imetyksestä puhumista vältetään usein sen takia, että se syyllistää äitejä. Olen antanut itselleni kertoa, että monet äidit - ikään katsomatta - tuntevat syyllisyyttä siitä, että eivät (täys)imettäneet lapsiaan syystä x tai y. Lisää suolaa haavoihin hierotaan sitten luonnollisesti silloin, jos tulee puhetta siitä, mikä on suositusten mukaista nykyään, ja etenkin, jos miniä on vakuuttunut siitä, että tekee "oikein" tehdessään eri tavalla kuin anoppi. Esimerkiksi.

Tässä olen itsekseni miettinyt, syyllistetäänkö samalla tavalla alkoholisteja, ylipainoisia, tupakoitsijoita, peliriippuvaisia, huumeriippuvaisia ja mitä nyt milloinkin? Onko terveysvalistus syyllistävää, jos puhutaan ylipaino-ongelmasta ja siitä, että ylipaino lisää mm. kakkostyypin diabetekseen sairastumisen riskiä? Entä, jos varoitellaan alkoholin ja tupakan vaaroista? Syyllistyvätkö viinan (suur)kuluttajat tai tupakkaa polttavat noista puheista?

Lähes poikkeuksetta äidit haluavat antaa lapsilleen parasta. Ei kukaan halua, että oma lapsi joutuisi kärsimään tai muuten vain saisi huonoa kohtelua osakseen. Jos imetyksessä on solmuja ja koko homma takkuaa, on helppo sanoa, että kasvavat ne lapset korvikkeellakin, ja ettei imetys ole äitiyden mitta. Molemmat ovat ihan totta: korvikkeessa ei ole mitään vikaa, eikä imetys tee äidistä sen parempaa kuin imettämättömyyskään.

Lajityypillisesti ajateltuna imetys on luonnollisin tapa ruokkia nisäkkään poikanen. Voisiko syyllistyminen imetyksen epäonnistumisesta tulla siitä, että ongelmatilanteessa ei aina ole ketään, kenen puoleen kääntyä? Ja sitten, kun saa tietää, miten olisi voinut toimia tai keneltä olisi voinut pyytää apua, kokee kohtaavansa syyllistämistä? Kun ei kukaan auttanut, kun ei kukaan kertonut, mistä olisi voinut kysyä apua.

Eilisessä seminaarissa eräs vaalitentissä ollut kansanedustaja otti esiin käsitteen "good enough parent". Niinpä, kukaan ei ole täydellinen, eikä sitä onneksi vaaditakaan. Riittää, että on tarpeeksi hyvä. Toisaalta, muutama näistä mukanaolleista naiskansanedustajista esittelyssään muisti tuoda esille sen, että syystä tai toisesta täysimetys ei ole onnistunut omalta kohdalta. Vaikka paikalla oli paljonkin imetysmyönteistä väkeä (joku vääräleuka voisi sanoa imetysfanaatikoiksi), yksikään kivi ei lentänyt.