Tämänaamuisen ulkoilun puheenaiheet pihan muiden äitien kanssa koskivat - yllätys yllätys - lapsia. Minua henkilökohtaisesti kiinnosti tietää, miten muut äidit hoitavat tämän lastenhuoneensiivoushomman. Meillä se nimittäin takkuilee ihan kybällä.

Muutama kuukausi takaperin kerroin meidän uusista säännöistä, jotka diktaattorin ottein ajoin läpi. Ne säännöt eivät oikein toimineet, koska meillä niin harvoin käy vieraita. Lelut kyllä pysyvät lastenhuoneessa, ja osaan edelleen vetää oven kiinni, jos kaaos häiritsee. Mutta lasten mielenkiinto siivousta kohtaan on hyvin satunnaista. Mies päätti sitten muuttaa sääntöjä joiltain osin. Suurin muutos on se, että lastenohjelmia ei katsota ennen kuin lastenhuone on siisti. Siinä on hieman enemmän porkkanaa, kuin tuossa vieraiden tulemisessa.

Pienellä, neljän äidin otannalla toimivin keino hoitaa lastenhuoneen siivous on kiristys (tai lahjonta - riippuu varmaan näkökulmasta). Niin kuin meilläkin. Eräs äiti kiristää ulkoilulla ja nukkumaanmenolla. Ei toimisi meillä. Jos sanoisin, että ulos lähdetään vasta, kun lastenhuone on siisti, olisimme varmaan sisällä viikkojakin yhtä soittoa. Ja jos sanoisin, että nukkumaan ei mennä ennen kuin lastenhuone on siivottu, nämä meidän mukulat kukkuisivat hereillä puolille öin ihan varmasti - ja nukahtaisivat (tosin ilman hampaiden harjausta ja iltasadun lukemista) ennen kuin lastenhuone on siivottu.

Sitten on vielä se hyväksihavaittu keino, että kerätään levällään olevat lelut jätesäkkiin ja viedään säkki varastoon. Usein siinä vaiheessa, kun äiti alkaa lappaa leluja pussiin, lapset innostuvat siivoamisesta. Aina ei vain itse jaksaisi aloittaa tuota lelujen keräämistä, vaan pienessä mielessään sitä toivoisi, että lapset hoitaisivat homman ensimmäisen, normaalilla äänellä esitetyn pyynnön jälkeen.