Esikoisen 5v-synttäreitä juhlittiin lauantaina. Käsittämätöntä, miten nopeasti aika kuluu! Vastahan tuo oli vastasyntynyt ja minä ihan pöllämystynyt esikoisen äiti, joka ihmetteli, miksi vauva ei viihdy vaunuissa nukkumassa tai yksin lattialla, niin kuin olin kuvitellut vauvojen tekevän. Nyt hymyilyttää, mutta viisi vuotta sitten muutaman kerran tuli ajateltua, josko vauvan saisi palautettua jonnekin...

Esikoinen oli odottanut  synttäreitään kuin kuuta nousevaa. Kavereita oli kutsuttu juhliin kuusi, mutta heistä vain kolme pääsi paikalle. Olikin yllättävän rauhalliset lastenkutsut, vaikka täällä olikin viisi melkoista pyörremyrskyä. Lastenkutsujen jälkeen oli kutsuttu sitten mummit ja kummit, ja juhlat jatkuivat iltamyöhään asti :) Lahjat olivat erityisen mieluisia, ja yllätys yllätys, yksikään niistä ei ole vielä rikki!

Lastenhuone sai muutakin täydennystä kuin leluja. Pappa oli verstaassaan rakentanut esikoiselle oman sängyn ja se oli yksi lahjoista. Kun sänky oli tuotu sisään ja kasattu, piti sitä heti päästä testaamaan, luonnollisesti. Se myös piti heti pedata ja valmistaa iltaa varten, tottakai. Kun viimeisetkin vieraat Uno-pelin jälkeen iltayhdeksältä lähtivät, oli aika mennä nukkumaan. Se olikin ensimmäinen yö, kun esikoinen nukkui kokonaan jossain muualla kuin perhepedissä (jos sairaala-aikaa puolitoista vuotta sitten keuhkokuumeisena ei lasketa). Näin tämän perheen täysperhepeteily on nyt muuttunut osittaiseksi :) Äidillä olo on sekä haikea että helpottunut ;) Keskimmäinenkin kun halusi tuon yön nukkua lastenhuoneen sohvalla. Yllättäen makuuhuoneen jättisänky tuntui meille kolmelle (mies, vauva ja minä) kamalan isolta. Toisaalta, pidetään sänky isona, niin siinä on tarvittaessa tilaa lapsille, jotka vaeltavat keskellä yötä lastenhuoneesta makuuhuoneeseen nukkumaan... :)