Hesarissa oli pari viikkoa sitten artikkeli siitä, miten suomalaisvauvat saavat tosi herkästi lisämaitoa jo synnytyssairaalassa. Tutkijan mukaan suomalaisista (terveinä ja täysiaikaisena syntyneistä) vauvoista peräti 77% sai sairaalassa lisämaitoa, kun ruotsalaisista vauvoista vain 15% sai lisämaitoa. Itse en jaksa uskoa, että suomalaiset ja ruotsalaiset vauvat eroaisivat niin kovin toisistaan, että se selittäisi tuon lisämaidon antamisen eron. En myöskään usko, että kyse on suomalaisten ja ruotsalaisten äitien maidonmuodostamiskyvystä. Veikkaan, että suurin syy lisämaidon antamiselle on sairaalan käytännöissä sekä yleisessä ilmapiirissä.

Kun vauva syntyi, hän oli rinnalla jatkuvasti. Tiesin nimittäin, että mitä useammin vauva imee ensimmäisen vuorokauden aikana, sitä enemmän maitoa tulee kolmantena vuorokautena. Siihen seurantalappuun sairaalassa sitten tunnin välein kirjoitin "imetys klo se ja se". Verensokereita häneltä mitattiin, koska oli täysiaikainen mutta alle kolmikiloinen. Toimenpide oli ohjeiden mukainen eikä mitenkään rutiinisti tehty. Tiheät imetykset tekivät sen, että vaikka verensokerit hieman heittelivät, ne pysyivät kuitenkin alarajan yläpuolella, eikä lisämaitoa (minun tapauksessani ehdottomasti omaa lypsettyä) tarvittu. Kolmantena päivänä - kun olimme jo kotona - maitoa sitten tulikin runsaasti. Pääsi keskimmäinenkin helpottamaan maitotulvaa :)

Sairaalassa sain kunnian jakaa huoneeni kolmen muun äidin kanssa. Kun minut ohjattiin huoneeseen, siellä oli vain yksi äiti esikoisensa kanssa. Ensimmäisen yön aikana sinne tuotiin kaksi muuta äitiä vauvoineen. Illalla, ennen kuin huone oli täyttynyt, kuulin verhon takaa, miten hoitaja tälle ensimmäiselle äidille sanoi, että heillä äidit saavat nukkua, ja että vauva voidaan ottaa kansliaan vaikka koko yöksi, jos äiti niin halusi. Hiljaa mielessäni mietin, että vaikka tuon äidin vuorokauden ikäinen viedäänkin kansliaan, ei se tarkoita sitä, että kyseinen äiti saisi yönsä nukkua kunnolla. Minä nimittäin aioin pitää vauvani luonani :) Niinhän siinä sitten kävi, että yhden aikaan - aikansa huokailtuaan - tuo toinenkin äiti haki vauvansa kansliasta luokseen. Vaikea se on nukkua, jos samassa huoneessa toinen vauva kitisee ja opettelee imemään. Imetin kylkimakuulla, joten itse sain kyllä torkuttua ja levättyä :)

Seuraavana yönä huone oli "täynnä" kitiseviä vauvoja. Luovutin, ja hain rauhallisen imetyspaikan maitohuoneesta. Siellä oli mukavat nojatuolit, jossa pystyi torkahtamaan vauva rinnalla imetystyynyllä :) Muut äidit hakivat lisämaitoa kansilasta, kun oma maito ei vielä ollut noussut. En halua olla ilkeä tai arvostella, mutta kukaan hoitajista ei sairaalassa äideille sanonut, että vauvan ottaminen viereen/ihokontaktiin nopeuttaisi maidon nousemista (kun vauva saisi imeä enemmän). Niinpä vauvat saivat viettää yönsä "akvaariosängyissä" kitisemässä. Eräälle äidille jopa sanottiin, että kannattaa imettää kolmen tunnin välein, ettei verensokeri pääse laskemaan liikaa. Ihan hyvä neuvo, ei siinä mitään, mutta sen voisi sanoa myös niin, että useamminkin kannattaa imettää, mutta vähintään kolmen tunnin välein.

Lisämaidon antamista perustellaan useilla eri tavoilla: äiti saa levätä; oma maito ei ole vielä noussut; vauva on iso/pieni tai että vauva nukkuu liikaa. Oikeasti lisämaidon antamiselle on olemassa myös lääketieteelliset perusteet. Näitä ovat suuri/pienipainoisuus raskauden kestoon nähden, todistetusti alhainen verensokeri (mitattu), äidin raskausdiabetes, tai jokin muu lääketieteellinen tila, esim. tulehdus vauvalla.

Maito nousee, kun imettää. Poikkeuksia toki on, mutta noin niin kuin pääsääntösesti. Pelkkä rinnan lutkutus ei riitä, vaan vauvan pitää myös niellä kunnolla. Jos imuote on pielessä, maitoa ei rinnoista kunnolla poistu, eikä sitä myöskään ala kunnolla muodostua. Jos imuote on pielessä, imetys on äidille kivuliasta. "Totuus" siitä, että nännien haavautuminen ensimmäisinä päivinä on normaalia, ei ole totuus ollenkaan. Tavallista se saattaa olla, mutta ei millään muotoa normaalia, vaan lähes poikkeuksetta merkki huonosta imuotteesta. Ja jos imuote on huono, ei vauva voi mitenkään saada tarpeeksi maitoa, jolloin jossain vaiheessa, mikäli otetta ei korjata, tarve lisämaidolle on ihan todellinen.

Jos vauva nukkuu liikaa, hän saattaa nukkua niin sanotusti onnensa ohitse. Nukkuvan vauvan herättämiseksi ainoa keino ei ole antaa lisämaitoa pullosta. Sitä ennen voi kokeilla ihokontaktia, vaatteiden vähentämistä, vauvan hieromista, valojen himmentämistä (vauvojen silmät voivat olla valolle vielä kovin herkät, ja kun kirkkaassa valossa silmät menevät kiinni, vauva nukahtaa helpommin) sekä pystyasennossa pitämistä. Jos mikään noista ei auta eikä saa vauvaa imemään ahkerammin ja tiheämmin, voi olla lisämaidon paikka. Muistan äidin, jonka vauva oli kääritty untuvapeittoon eikä suostunut rinnalle. Hoitaja tuli katsomaan tilannetta ja totesi, että vauva nukkuu, annetaan lisämaitoa. Ei puhettakaan vaatteiden vähentämisestä ja ihokontaktista. Siinä sai sitten äiti tippa linssissä antaa untuvapeittoon kapaloidulle nukkuvalle vauvalle kymmenen milliä lisämaitoa pullosta. Itku meinasi minultakin päästä :(

Voisiko sanoa, että olen ollut niin onnekas, että synnytykseni eivät ole millään muotoa olleet rankkoja ja väsyttäviä. Olen voinut pitää vauvan heti alusta asti vierihoidossa, eikä imetys ole minua myöskään sairaalassa millään muotoa rasittanut. Myöhemmin kyllä, mutta se onkin sitten asia erikseen ;) Olen säästynyt rikkinäisiltä rinnanpäiltä, vaikka esikoisen ja tämän vauvan kanssa ensimmäisen vuorokauden aikana imemisotetta opeteltiin jonkin verran. Sairaalan ilmapiiriä en voi imetyksien onnistumisista kiittää. Sen sijaan kiitokseni lähtevät niille, ketkä ovat tarjonneet tietoa ja tukea. Tieto on ensisijaisesti tullut imetyskirjallisuudesta (ensin Imetystukilistalta, sittemmin lähinnä englanninkielisistä tietokirjoista), tuki imetystuki-ihmisiltä.

Miten tämä liittyy väsymykseen? Usein oletetaan, että imetys on äidille se väsyttävin asia vauvan kanssa. Isä haluaa antaa maitoa pullosta, että äiti saisi levätä. Joku toinen haluaa hoitaa vauvaa, että äiti saisi levätä. Kovin usein vain tuo lepo tarkoittaa jotain muuta: siivousta, ruuanlaittoa, järjestelemistä. En kuitenkaan kiellä, etteikö äiti saisi levättyä paremmin, jos joku muu hoitaa vauvan ruokkimisen. Monesti vain luonto tekee tässä asiassa tepposet: äiti lepää parhaiten vauva kainalossa. Niin äidit on ohjelmoitu :) Itselleni imetys ei ole se väsyttävin asia, vaan kodinhoito imetyksen ohella. Koska olen päättänyt, että imetys on minun yksinoikeuteni, ei se tarkoita sitä, että kodinhoitokin olisi minun yksinoikeuteni ;) Mielihyvin otan apua vastaan, jos se koskee ruuanlaittoa, siivousta tai isompien ulkoiluttamista. Harvoin noihin vain apua tarjotaan, mikä on sääli.