Kerta se on ensimmäinenkin. Tuttu sananlasku monelle.

Meillä, viisi- ja kohta kolmevuotiaan sekä vauvan perheessä tapahtuu usein uusia asioita ensimmäistä kertaa. Tässä päivänä muutamana minä mm. vein auton autopesuun ensimmäistä kertaa elämässäni :) Samalla reissulla tankkasin - tosin toisen kerran elämäni aikana. Kaikkea sitä... ;)

Tämä viikonloppu on "ensimmäistä kertaa" -magneetti: esikoinen ja keskimmäinen ovat ensimmäistä kertaa mummolassa yökylässä ilman jompaa kumpaa vanhempaansa. Ja ikään kuin yksi yö ei olisi ollut tarpeeksi, he halusivat olla heti kaksi yötä! Esikoinen oli kovin huolissaan, kun vein heitä mummolaan, että varmasti lähden heti takaisin kotiin enkä vaan jää sinne. Tein, kuten esikoinen pyysi, ja lähtöhalien jälkeen huikkasin vielä mummille, että jos tulee tarvis, niin saa soittaa. Melko todennäköisesti eivät soita :)

Vauva koisaa kantoliinassa ja talo on muuten ihan hiljainen. Mieskin on erään työkaverinsa läksiäisissä ja tulee joskus yöllä kotiin. Minä käyn kohta kippaamassa vauvan sänkyyn ja sen jälkeen otan hyvän asennon sohvalla, herkuttelen kaakaolla, pipareilla ja Fazerin sinisellä, neulon ja katson samalla telkkaa. Siiderikin on jo jäähtymässä ;)

Voi vitsi, kun isommat lapset ovat poissa, voi huomenna olla vähän tylsää. Tai sitten ei.