Mikä kumma siinä on, että silloin, kun ollaan poissa kotoa enemmän kuin yksi yö, päivystykseen on parin tunnin ajomatka eikä mailla halmeilla avoinna olevaa apteekkia, joku lapsista sairastuu?

Vauvalla taitaa olla ensimmäinen korvatulehdus. Viime yö meni miten meni - siis minun ja vauvan osalta, muut kyllä nukkuivat makeasti. Tämä päivä on ollut melkoisen itkuinen (lähinnä vauva, minä olen kyennyt hillitsemään itseni), eikä tuleva yö kovin lupaavalta näytä. Paikassa, jossa olemme Pääsiäisen vietossa, oli tänään iltapäivällä peräti neljä lääkäriä. Yhteistuumin he diagnosoivat vauvalla korvatulehduksen. Huono äiti -syndrooma iski heti, kun olin ollut sitä mieltä, että itkuisuuden taustalla oli "vain" tukkoinen nenä. Mutta toinen olikin itkenyt sekä tukkoista nenää että kipeää korvaa.

Yksi lääkäreistä olisi soittanut puhelinreseptin lähimpään apteekkiin, mutta kun apteekit noin sadan kilometrin säteellä ovat kaikki kiinni. Tai siis yksi niistä aukeaa huomenna klo 10, pari muuta klo 12 ja loput neljä ovat kiinni sunnuntaisin, pyhistä puhumattakaan. Miten kummassa syrjäseutujen ihmiset pärjäävät ilman 24h avoinna olevaa apteekkia? (Eikä tämä paikka nyt ihan niiiiin syrjässä ole.) Nyt sylettää.