Vauva täytti tänään puoli vuotta. Ihan on haikea huomata, että (mahdollisesti viimeinen) vauvani on kovaa vauhtia kasvamassa taaperoksi.

Merkkipäivän kunniaksi kävimme neuvolassa ja reiteen saatiin eka piikki. Luovutin: en jaksanut metsästää Infanrix-rokotetta enää, joten Pentavac-rokote annettiin kaikesta huolimatta. Ehkä se ei haittaa... Terveydenhoitaja oli vahvasti sitä mieltä, että kun hienosti ollaan oltu täysimetyksellä kuusi kuukautta, niin nyt pitäisi kiinteitä saada vauhdilla menemään. En ilmaissut ainakaan kovin voimakkaasti eriävää mielipidettäni ;) Kuulemma etenkin puuroja pitäisi alkaa syöttää, mielellään sekä aamulla että illalla. Tulinpa kertoneeksi, että eilen jo korkkasimme tämän puuro-osaston (hurja pikkusormen kynnellinen/lusikankärjellinen kaurapuuroa omin käsin lusikalla suuhun vietynä - ei tullut leualle :) ). Tänään jatkoimme rauhallista soluttautumista sekasyöjän maailmaan: vauva antaumuksella imeskeli puolikkaan viinirypäleen (valkoinen kivetön) illalla kokouksessa. Siitä se lähtee...

Mitä tuohon liikkumispuoleen tulee, niin kovasti vauvaa harmittaa, kun lelut vain loittonevat, vaikka hän kovasti yrittää niiden luo päästä. Peruuttaminen on siis hallussa :) Myös kellonviisarina pyöriminen onnistuu: siihen suuntaan on nenä saatava, mistä kuuluu esikoisen tai keskimmäisen ääni. Uusinta uutta (tai no, pari viikkoa vanha juttu jo) on konttaus- tai karhukävelyasennossa heijaaminen. Ehkä tässä pian saamme todistaa etenemistä nenän näyttämään suuntaan.