Näin sateisena päivänä ei oikein ole mitään tekemistä. Tai no, minulla olisi, mutta lapsilla vähemmän. Mieskin on työllistetty kuistin rakentamisessa, tekee sitä omien sanojensa mukaan kuin "Iisakin kirkkoa" :) Ei mikään kiire, mihin sitä nyt kesälomalla kiire edes olisikaan...

Olen vauvan kanssa huristellut kaupunkiin (tai no, kunnan keskusta on kyseessä, ei sentään mikään kaupunki) noin joka kolmas päivä. On ihanaa päästä ruokakauppaan! Ja muutenkin ihmisten ilmoille. ADSL-yhteys on jostain syystä ollut kumman oikutteleva, samoin kuin se digiboksikin, joten helposti tulee olo, ettei tämän taivaankannen alla ole ketään muita meidän lisäksemme (lukuunottamatta sitä kolmen tyypin porukkaa, joka tuossa lahdella poutaisena päivänä ajaa moottoriveneellä edestakaisin yhden vesihiihtäessä siinä perässä). Kun sitten hyppään autonrattiin ja huristan tuon n. 14 kilsan matkan yhteen suuntaan, pääkin samalla tuulettuu.

Maanantaina käytiin koko konkkaronkka kotona. Matka tuli vähän ex tempore, kun alun perin piti käydä vain lähirautakaupassa hakemassa lisää ruuveja. Kun niitä ei siitä löytynyt, ajettiin "omaan" rautakauppaan. Samalla reissulla poikettiin kotona, että sain täydennystä neulelankoihin: viikonlopun olin tuskissani, kun lankakin loppui juuri kesken kuumeisen neulomisen. Nyt jos loppuu uudelleen, niin on muita lankoja mukana, ja voin aloittaa uusia töitä :)

Uimassa on tullut käytyä harvakseltaan. Isommat lapsethan nyt tuossa rannassa puljaavat harva se päivä, ja keskimmäinen saunoisi vaikka koko ajan. Omaa uimisinnostustani hillitsi viikonloppuna poukamaan kerääntynyt sinilevä. Nyt alkuviikosta tuulet ovat olleet sen verran suotuisia, että levä on hävinnyt laiturin vierestä. Uimarannalla sitä ei edes oikein ollutkaan, kun siihen tuuli kävi sopivasti muutenkin.

Jos huomenna jälleen aurinko paistaisi, pääsisi ruohonleikkuuseen. Ja uimaan oikein kunnolla.