Mies lähti tänään Jenkkeihin lyhyelle huvimatkalle. Kun on aikoinaan siellä asunut, on mukava silloin tällöin käydä ihan vain kavereita moikkaamassa. Joo, minä saan taas pitää kivaa kotona lasten kanssa. Ei, en oikeasti ole yhtään katkera, vaikka siltä ehkä kuulostankin. Aika menee nopeasti, ja kaiken sen työnpaiskimisen jälkeen on ihan oikeus ja kohtuus, että mieskin saa huvitella. (Siitä huolimatta en suuremmin odota kaikkia niitä tulevia iltoja, kun saan - tai joudun, jos ihan rehellisiä ollaan - hoitamaan kaikki lasten iltatoimet ihan yksin.)

Onneksi minulla on illat. En todennäköisesti tule menemään kovin aikaisin nukkumaan nyt, kun mies on matkoilla. Kun lapset menevät nukkumaan viimeistään puoli yhdeksältä illalla, jää minulle omaa aikaa "yksin kotona" ainakin neljä tuntia. Enemmänkin, jos tekee mieli valvoa. Jihuu!!

Ja kun mies tiistai-iltana kotiutuu, voin hyvillä mielin pyytää häntä hoitamaan parin illan härdellin *rakastava hymy*