Tarkoitus oli juhlia Suomen 90 itsenäistä vuotta juhlallisesti, mutta toisin kävi.

Mies varasi pari viikkoa sitten meille mökin Himokselta. Oli aika viedä esikoinen ja keskimmäinen laskettelemaan. Erinäisten aikataulullisten seikkojen takia vietimme Himoksella kaksi yötä ja vain yhden kokonaisen päivän - eilisen. Mies oli sisukkaasti lasten kanssa rinteessä melkein koko päivän. sateesta huolimatta. Minäkin kävin laskemassa pulkkamäkeä kuopuksen kanssa, mutta vietin myös aikaa mökissä. Esikoinen oppi laskemaan hienosti, sekä sauvojen kanssa että ilman. Keskimmäinenkin kyllä laski lastenrinnettä ihan hyvin. Jarrutusta hän ei vain halunnut opetella, vaan laski hienosti jalat ihan yhdessä. Jos piti pysähtyä ennen kuin vauhdit loppuivat itsestään, hoitui se pyllähtämällä. Ja jos vähänkin vinkkasi siihen suuntaan, että auratakin voisi, sai takaisin sellaisen mulkaisun, että.

Mistään lomasta - siis minun kannaltani - ei tosin voida puhua, kuopus piti siitä huolen. Olimme varanneet mökin, jossa ei olisi sisällä portaita. Kattia kanssa. Eteisestä olohuoneeseen oli kolme porrasta. Siinä saikin sitten pitää vahtia aika tiiviisti. Heti saavuttuamme mökille piti keittiön ruokapöydän tuolit kaataa kumoon, ettei kuopus kiivennyt pöydälle. Roskiskaapin vieressä piti seistä lähes jatkuvasti, ettei kuopus mennyt roskista kaivaamaan. Rahin nostin suosiolla sängylle, kun sen päältä hypittiin sohvalle. Kerrossängynkin kielsin lapsilta (julma äiti), kun leikit siellä alkoivat näyttää niin hurjilta. Klinkkerilattia oli liukas, joten hippaleikeistä sisällä piti tehdä myös loppu. Kaiken huipuksi mökissä kaikui, ja kun kuopus on innostunut kirkumaan, korvissa soi vieläkin. Onneksi sentään mies oli tehnyt ruuat valmiiksi, ja ne piti vain lämmittää ennen tarjoilua. Jotain helpotusta siis.

Lapset kyllä tykkäsivät, vaikka noinkin lyhyt reissu tuntui minusta pieneltä koettelemukselta. Miehelle autossa kotimatkalla sanoin, että seuraavan kerran olen valmis vastaavanlaiselle reissulle sitten, kun kuopus on ohittanut pahimman riiviövaiheen.

Oli muuten ihana tulla kotiin - ja vielä ihanampaa, kun lapset menivät nukkumaan ja talo hiljeni :)