Aikuisena on kiva olla. Voi syödä suklaata aina, kun tekee mieli (ja on rahaa sitä ostaa). Voi myös valvoa niin pitkään kuin huvittaa (vaikka aamulla silmät ristissä sitä katuukin). Lisäksi voi siivota lastenhuoneen ja kantaa sieltä noin puolet leluista varastoon vain siksi, että lapset itsepintaisesti kieltäytyvät siivoamasta omia sotkujaan.

Kyllästyin totaalisesti siihen, että ensin lastenhuoneen lattia kuorrutetaan leluilla niin, ettei siellä pysty kävelemään kompastumatta, ja sitten lapset siirtyvät leikkimään olohuoneeseen ja keittiöön ja tuovat lelut mukanaan - ja jättävät ne leikin päätyttyä jälkeensä. Olen pahoillani, mutta natsi minussa sai vallan. Kun lapset menivät nukkumaan, pääsin toteuttamaan itseäni oikein kybällä. Raivasin lastenhuoneen sentti sentiltä, ja (uhkaukseni mukaisesti) vein varastoon kaikki ne lelut, jotka edelleen, useiden siivouskehotusten jälkeen, olivat levällään lattialla. Eikä yhtään hävetä sanoa, että koin sadistista tyydytystä raivaustyötä tehdessäni. Jos ei kerran hyvällä, niin sitten pahalla. Ja nyt on lastenhuoneessa tilaa leikkiä niillä noin kymmenellä lelulla, jotka sinne hyväsydämisyyttäni jätin.

Päätin opettaa lapsille, miten tavaroista pidetään huolta. Harjoittelu aloitetaan vain muutamalla tavaralla. Kun tämä tasoista helpoin onnistuu sopivan pitkän ajan, lisätään vaikeusastetta ja tuodaan varastosta lelu tai pari lisää. Ja niin edelleen. Ja jouluhan on ihan kohta, jolloin leluvarastot todennäköisesti muutenkin täydentyvät - vaikka jos saan rehellisesti sanoa, niin arvostaisin lelupaketteja enemmän vaatepaketteja. Omat kupeitteni hedelmät tuntien taitaa kyllä käydä niin, että varastoon viedyt lelut voi ennen pitkää siirtää suoraan kiertoon ilman, että ne pääsevät takaisin meidän lastenhuoneeseen asti...

Joku joskus murjaisi, että ainoa, mikä pysyy ehjänä lasten käsittelyssä on metrin pätkä ratakiskoa. Empiiristen tutkimusten perusteella väittäisin, että myös Brion junaradan palikat pysyvät ehjänä, samoin kuin Dublotkin. Vaikka yritys niiden rikkomiseksi onkin ollut erittäin hyvä. Myös Shinkasen-sähköjunarata on aika hyvin pitänyt puoliaan kaikenlaisia koettelemuksia vastaan. Juuri eilen lapset nimittäin testasivat, miten käy, kun juna ajaa jyrkänteeltä alas *huoh*.  Miehen kanssa tänään juteltiinkin, että paras lienee heittää leluja pois sitä mukaa, kun niitä rikki menee. Mitä tuhlausta, sanon minä, mutta kai se on niin toimittava. Pakon edessä. Tässä taloudessa lisäksi täysin turhia leluja ovat olleet kaikki palapelit (äidin palapelejä lukuunottamatta - muista palat levitetään ympäriinsä ja puolet vielä hukataankin), vauvahelistimet ja pehmolelut (keräävät julmetusti pölyä vaikka ehkä söpöjä ovatkin - ja peittävät tosi tehokkaasti lattiapinta-alaa). Muutaman mainitakseni. Niistä on hankkiuduttava eroon asap. Joulunjälkeisiä kirpputoreja odotellen, siis.

Tämäniltaisen sortteeramisen jälkeen hieman jännittää huominen aamu. Toisaalta, voihan olla, että lapset eivät edes huomaa minkään muuttuneen...