Vietettiin sitten Palmusunnuntaita eilen. Esikoinen oli perjantaina käynyt eskarin kanssa palvelutalolla virpomassa mummoja ja pappoja, joten pitihän sitä nyt oikeana päivänä päästä myöskin virpomaan. Olin taktisesti onnistunut aikatauluttamaan oman kokopäivämenoni eiliselle, joten vitsojen teko ja virpominen jäivät miehen organisoitavaksi *rakastava hymy*

Kun illalla tulin kotiin, vastaani ryntäsi kolme sokerihumalaista lasta suu suklaassa. Kaksi noista oli omaa, kolmas naapurilta lainassa. Kuopuskin ryntäsi vastaan, mutta ilman humalaa ja suklaata - onneksi sentään. Ja virpomassa olivat olleet. Vitsat oli haettu aamupäivällä ja koristeltu saman tien, ja sitten kirkonmenojen jälkeen olivat lähteneet kierrokselle. Esikoinen oli pukeutunut Batmaniksi, keskimmäinen oli ekalla kerralla Spiderman ja tokalla kerralla pupupäinen luuranko (hieman nälkiintynyt pääsiäispupu siis kyseessä :) ) ja naapurin lainalapsi virpoi dinosauruksena. Minne olivatkaan hävinneet ne oman lapsuuteni trullit pisamineen ja punaisine poskineen luuta ja kahvipannu kädessään...?

Kuinka ollakaan, tänä aamuna seitsemän aikaan siivosin (miehen leväperäisyyden) jälkiä: lastenhuoneen lattia oli kuorrutettu Mignon-munan kuorilla, suklaamunien foliokääreillä, Kinder-munan palasilla, ohjelippulappusilla, kreppipaperinpalasilla, vitsoista irronneilla pajunkissoilla ja vaikka millä. Tuli herätettyä ilmeisesti myös naapurit imurin vienoon ääneen...

Muistin myös, miksi en ole aikaisemmin päästänyt lapsia virpomaan. Melkoista kerjäämistähän se on. Etenkin, kun kuulin, että lapsilta olivat oksat loppuneet ja olivat parin naapurin virponeet "sormilla". Siinä sulle vitsa, missä mun palkka - tosiaankin. Olisi ihanaa, jos eilisen virpomisreissu olisi sekä se ensimmäinen että se viimeinen.