Keskimmäisellä ei sormi mene suuhun silloin, kun häneltä pyydetään selitystä aiheesta x. Siinä on sellainen satusetä, ettei paremmasta väliä. Ja joka kerta joku muu on tehnyt jotakin, ei hän koskaan itse - fiksua varmaan sekin :)

Olimme viikonloppuna jälleen maalla käymässä. Normaalisti majailemme talon yläkerrassa, mutta lapset tykkäävät leikkiä alakerrassa. Siellä on lämmin, kun on kamiina. Satuinpa käymään siellä tänään. Sotku oli melkoinen. Siivosin nopeasti tavarat paikoilleen, ja kun lapset sitten tulivat paikalle ja pyysin selitystä huoneen kunnosta, keskimmäinen oli heti valmiina: "No kun Jormanka* oli täällä leikkimässä eikä se uskonut kun me sanottiin, että ei saa sotkea. Se Jormanka rikkoi noita nukkekodin esineitä ja sit se halus piilottaa Afrikan Tähden rahat ja sit se sano, että kamiinaan pitää laittaa lisää puita tai muuten tulee kylmä. Ja me kyl sanottiin, että kamiinaan ei saa koskea, mut ei se totellu." (ja tähän viaton ilme ja heiluen selittävät kädet, niin kuva on täydellinen)

Näin.

* Jormanka on keskimmäisen keksimä nimi jollekin. Mielenkiintoinen, vaikkakin monen muun korviin aika epämääräinen.