Ei riitä, että ulkona on pääsääntöisesti kurja ilma (paitsi tänään - aivan mahtavaa!). Myös sisällä ukkospilvet kasautuvat ja välillä salamoi kovastikin. Kesäloma, aivan yliarvostettu juttu.

Esikoinen ja keskimmäinen tekevät kaikkensa saadakseen minut hulluksi. Mitään ei kuunnella, mitään ei totella, mutta kaikki pitäisi saada mielellään heti eikä kohta. Alkaisi jo koulu ja kerho!

Juhannuskin on nurkan takana, mutta minua ei nappaa sekään yhtään. Näillä näkymin ollaan vain oman perheen voimin Inkoossa pitämässä sadetta. Lapset riekkuvat kuitenkin sisällä eivätkä halua mennä pihalle sateeseen ja kylmään. Olisi edes poutaa. Lämmintä saa, kun pukeutuu riittävän hyvin.

Olen salaa alkanut haaveilla jopa töihinpaluusta. Ei tarvitsisi joka päivä koko päivän kuunnella tappelemista, riehumista ja vinkumista. Pääsisi vähän eroon kotiympyröistä ja rentoutumaan (just niin!). Mutta kolikolla on kääntöpuolensakin: kahta työtä en jaksaisi kyllä tehdä, kun kotitöiden hoitaminen jäisi kuitenkin minun kontolleni.
Ei taida ruoho olla sen vihreämpää aidan toisella puolen...