Kokemukset rikastavat elämää. No, olen jälleen yhtä kokemusta rikkaampi, ja ilmeisesti elämänikin on sen suhteen paremmissa kantimissa kuin ennen tätä viikonloppua oli.

Nyt, jos ei kiinnosta lukea kirppisahdistusta, niin kannattaa siirtyä lukemaan vaikka Iltalehden nettisivuja :)

Kun on ollut tämä muutto ja lapsetkin jälleen jokusen sentin kasvaneet, oli minun taas aika raahata kaikki pieniksi käyneet vaatteet ja muut kaapeista löydetyt ja sinne unohdetut vaatteet kirppikselle. Tällä kertaa olin varannut pöydän koko viikonlopuksi. En ajatellut liiemmin rikastuvani, vaan lähinnä vaatimaton toiveeni oli, että nämä vaatteet löytäisivät uudet kodit ja uudet käyttäjät. Olin ennen kirppikselle menoa jo käynyt myytävät vaatteet läpi tarkasti: pienikin tahra vaatteessa ja vaate siirrettiin suoraan UFF:in pinoon. He kuulemma ottavat myös lievästi tahraisia vaatteita, jos vain ovat ehjiä. Rikkinäiset vaatteet laitoin toiseen pinoon, joka olisi tarkoitus viedä energiajakeeksi Sorttiin tai vastaavaan. Karsinnasta huolimatta sain kirppikselle vietäväksi kymmenen isoa muovikassillista vaatteita. Aika paljon, sanoisin.

Intoa puhkuen lähdin lauantaiaamuna kahdeksalta matkaan. Yhdeksältä avautuivat kirppiksen ovet, ja pääsin laittamaan tavaraa pöytään ja rekille. Jokunen ostajaehdokas kävi jo siinä katselemassa, mitä olin aikeissa myydä. Lauantaina kauppa kävikin ihan kivasti, tänään vuorostaan oli ihan kuollutta, vaikka porukkaa piisasikin. Aikuisten vaatteista suurin osa oli siskoni peruja: takkeja, liivejä, housuja, hameita (sekä minejä että pitkiä), kauluspaitoja. Kaikki erittäin siistejä ja hyväkuntoisia. Lastenvaatteista tarjolla oli vauvojen bodeja ja vähän isommille lapsille erilaisia paitoja, jokunen takki ja haalari, muutama mekko, usea huppari ja pari potkaria. Vaatteiden lisäksi tarkoitus oli päästä eroon myös vanhoista koruista, joita olin löytänyt vanhan huoneeni kaapin perältä. "Ihania" olkapäälle asti riippuvia korviksia (joista tykkäsin paljon n. 15 vuotta sitten) ja muita pukukoruja.

Jokunen lastenvaate teki kauppansa, aikuisten vaatteista myin lähinnä siskoni takit ja kengät. Korviksia ostettiin myös muutama, samoin hajuvesiä jonkin verran. Silti tuntui, että pöytä rekistä puhumattakaan ei vain tyhjentynyt millään.

Opin, että hyväkuntoinenkin vaate (vaikka olisi niin uusi, että siinä on laput vielä kiinni), ei oikeasti saisi maksaa kahta euroa enempää. Vielä parempi olisi, jos vaate ei maksaisi mitään. Tämän opetuksen sain useaan kertaan:

Nainen 1: On muuten tosi ihana body! (pitkähihainen ns. "mansikkasuklaa-raita" -väritys). Just sopivan kokoinen ja ihanat värit! Paljon sä pyydät tästä?
Minä: Seitkyt senttii olin ajatellut.
Nainen 1: On tää kyl aika huonossa kunnossa... (laskee bodyn käsistään levälleen pöydälle ja sivelee bodyn pintaa, jossa hivenen pesunukkaa). Et yhtään halvemmalla myy?
Minä: No, nelkyt senttii sit.
Nainen 1: (Miettii pitkään ja sivelee bodyä, kääntää sen ympäri ja sivelee jälleen. Nostaa sen ylös ja katsoo valoa vasten). Okei, voin mä neljälkymmenel sentil.


Nainen 2: (puhuu miehelleen samalla kun selaa vaatteita rekillä)... Hei, tää. (Kysyy:) Paljon tää maksaa? (näyttää aivan uutta, täysin käyttämätöntä Tuttan vaaleanpunaista "lappuhaalaria", jossa laput vielä kiinni. Haalarin ovh on 18.50e)
Minä: Viis euroo.
Nainen 2: Niin kallis! Et myis neljällä eurolla?
Minä: En. Ton ovh on 18.50 ja mä pyydän siitä viis euroo.
Nainen 2: Joo, ymmärrän. (Miettii, katsoo mieheensä, joka katsoo takaisin.) No, jos mä otan tän.


Nainen 3: (Plärää bodypinoa pöydällä) Ihanaa, kun sulla on näin hyväkuntoisia ja neutraalin värisiä bodeja! Niitä on nykyään niin vaikea löytää, kun kaikissa on jotain kuvioita tai muita tai sit ne on ihan oudon värisiä.
Minä: Joo.
Nainen 3: Nää sopii tosi hienosti liivimekon alle. (On kerännyt eteensä 3 bodyä ja etsiminen jatkuu)
Minä: Ihan totta. Eikä pieni kuva edessä haittaa, kun se jää sinne mekon alle. Mäkin näitä puin mun tytölle just liivimekkojen kanssa.
Nainen 3: (On poiminut käteensä Loggin trikoisen puolihameen kokoa 80 cm, väri luonnonvalkoinen). Tääkin on kiva, paljon sä tästä pyydät?
Minä: Euron olin ajatellut.
Nainen 3: Okei. (Jatkaa bodyjen valikoimista, on ottanut erilleen noin viisi bodyä.) Mites olis tällainen setti? (Naisella kädessä se Loggin puolihame sekä kuusi erittäin siistiä bodyä.)
Minä: Neljä euroa?
Nainen 3: Jaa. (laskee bodyt hujan hajan käsistään pöydälle.) Jos mä kuitenkin otan vain tämän hameen. Euroko se oli?
Minä: Joo, euron.
Nainen lähtee ja minä viikkaan siistit bodyt takaisin pinoon. Harmittaa vähän.


Nainen 4: Kivoja paitoja sulla. Paljon sä näistä pyydät?
Minä: Euron kappale, mut jos löytyy paljon kivoja, niin mietitään joku pakettihinta :)
Nainen 4: (ottaa kaksi paitaa käteensä) Et näitä myis eurolla yhteensä?
Minä: En mä kyl ihan niin halvalla ajatellut myydä... Puoltoista euroa?
Nainen 4: Emmä tiiä... Euro ja kymmenen senttiä?
Minä: Ok. (Alistuneesti)


Ihan oikeasti, mikä ihmisiä riivaa???
Kaupassa vedellään tavaraa kärryyn tai koriin oikealta ja vasemmalta hintaa sen kummemmin ihmettelemättä, mutta kirppiksellä, jossa hinnat on muutenkin halvat, aletaan vääntää senteistä. Ja hyväkuntoisesta tytön mekosta kun kehtaa pyytää kolmekin euroa - ja kun tietää, että kaupassa samasta vaatteesta saa maksaa liki parikymppiä - se on monelle ihan liian paljon. Käsittämätöntä!!

Vai olenko minä nyt ihan ymmärtänyt väärin kirppisperiaatteen? Ekologisuus ennen kaikkea, hinnoista viis. Hyväkin tavara pitäisi ilmaiseksi saada, huonosta puhumattakaan. Tai entä jos vika onkin siinä, että minulla on niin alhaiset lähtöhinnat, ja kun tinkiäkin pitää, niin sitten tingitään, vaikka ei oikeasti olisi varaa tinkiä?

Olisin ikionnellinen, jos joku vähän valoittaisi tätä hommaa, että tiedän seuraavalla kerralla pyytää lastenvaatteista käypäsen hinnan tinkivaralla...

(Niin, niistä kymmenestä muovikassillisesta vein viisi UFF:ille heti tänään kotimatkalla. Ne sisälsivät lähes yksinomaan siskoni vaatteita. Harmitti hieman, kun tiedän, että pian niitä myydään UFF:in nettikaupassa todella kalliilla verrattuna kirppishintoihin, mutta eipä juuri nyt tuota tilaakaan ole säkkikaupalla meille turhia vaatteita säilyttää. Lastenvaatteet vielä toin kotiin, sillä toivon saavani ne kaupaksi vaikka sitten nettikirppisten kautta. Ei se vaatteiden postituskaan herkkua ole, mutta sillä tavalla niistä voi saada vähän enemmän rahaa kuin jokusen kymmensenttisen.)