Ihana talvi sen kun vain jatkuu. Valkoinen hurmos herättää muistoja lapsuuden talvista, jolloin oli aina paljon lunta (paitsi silloin yhtenä jouluna, kun oli ihan mustaa ja tosi liukasta joka paikassa) ja pakkasta juuri sopivasti (paitsi silloin yhtenä talvena, kun joululoman jälkeen mentiin kouluun 30 asteen pakkasessa reilun viikon verran ainakin).

Lapsetkin ovat lumesta ihan innoissaan, ja mäenlaskua ja kinoksiin kaivautumista ovat saaneet harrastaa ihan urakalla.

Luistelemassakin ollaan käyty, tosin pureva pakkanen hieman hillitsee talviurheilua lasten osalta. Kolmevuotias kuopus on kovasti innoissaan luistimilla, mutta kun hän ei vielä hirveän hyvin pääse liikkumaan itse, varpaat jäätyvät yllättävän nopeasti. Samoin kuin äidillä, joka yrittää parhaansa mukaan auttaa pientä liukkaalla jäällä :)

Itse olen alkanut - jälleen kerran - hinkua suksille. Ostin murtsikkasukset muutama vuosi sitten, ja kuten silloin lupasin, olen käyttänyt niitä vähintään kerran talvessa ;) Nyt alkaisi olla suksien esiinkaivamisen aika.

Ja jos kaikki menee niin kuin saduissa, niin kun pakkaset tästä hellittävät, onkin jo kevät. Jää sellainen ärsyttävä loskakausi kokonaan välistä. Se jos mikä miellyttäisi varmaan muitakin kuin minua...

* *

P.S. Pirun pakkaset, kompostorin kanssa kävi hullusti. Lähes samassa tilanteessa oltiin jo vajaa vuosi sitten, mutta nyt tehtiin tässäkin kyseenalainen ennätys. Biolanin lämpömittari on näyttänyt nollaa noin kuukauden, vaikka mitä tekisin. (No joo, vielä en ole lähtenyt kompostoria lämmittämään kuumavesipulloilla, vaikka mielessä sekin on käynyt.) Tyhjennysluukku on jäätynyt kiinni (kai, tai sitten edessä on liikaa lunta, eikä sitä siksi saa mitenkään auki), joten kompostoria ei voi tyhjentääkään (ellen sitten ota kottikärryjä ja talikkoa avuksi, eikä se ole suunnitelmissa todellakaan). Ja vaikka voisi, mihin sen raakakompostin kippaisin, kun jälkikompostorikin on ihan täynnä... Vastoin periaatteitani joudumme nyt laittamaan biojätteenkin sekajätteeseen (joka onneksi viedään Riihimäen polttolaitokseen eikä kaatopaikalle), kun paljon mainostettu lämpökompostori on ihan täynnä. Piru vie. Ja niin kuin kesällä olin ylpeä ja innoissani, kun lämpömittarin neula huiteli 60 ja 70 asteen tienoilla ja pömpelissä perunankuoret ja muut maatuivat niin kovaa vauhtia, että tuli kiire tuottaa biojätettä eliöiden ruuaksi. Voi miksi, miksi en alkusyksystä tehnyt sitä, mitä olin miettinyt koko kesän?? Tiedän ainakin, että heti keväällä marssin lähimpään rautakauppaan ja ostan meille toisen lämpökompostorin. En Biolania, sillä se on liian ailahtelevainen tasaisuutta rakastavalle luonteelleni, vaan jonkin sellaisen mukavan pyöreän systeemin, joka toivottavasti ei jäädy umpeen heti, kun elohopea laskee nollan alapuolelle. Himputti sentään, en paremmin sano.