Ei minulla ole mitään lunta vastaan. Pakkanenkin on ihan ok, sillä pukeutumiskysymyshän se vain on. Käytössä ovat siis jo olleet paksut neulepaidat, villasukat sekä toppahousut. Sormet pysyvät lämpöisinä, kun normihanskojen päälle vetää huovutetut tumput :)

Tältä meidän pihassa näyttää nyt:

Huolimaton talonmies (siis minä ;) ) jätti puutarhakalusteet terassille syksyllä. Klaffituolit laitoin kyllä kasaan ja tuulikaapin seinustalle, mutta pöytää en ehtinyt purkaa ja viedä kellariin talvisäilytykseen. Niinpä kun katolta tuli lumet alas loppiaisen jälkeen, pöytä jäi kasan alle ja toimii nyt jälkikasvun "pikku-Alppien" huippuna. Olin kesällä ajatellut kolaavani terassin lumesta sitten kun sitä tulee, mutta ajatukseksi se jäi. Katolta alashumahtava lumi vain on niin painavaa, että sitä ei normikolalla kolata. Täytyy siis odotella kevättä ja lumien sulamista itsekseen. Harmi sinänsä. Ja täytyy toivoa, että terassi on suht hyvässä kunnossa säilynyt tuolla lumien alla.

Meidän perheen lokakuun alussa alkanut juhlakausikin osoittaa päättymisen merkkejä. Hätänumeropäivänä syntynyt keskimmäinen juhli kaverisynttäreitään oikeana päivänä, mutta kakkukahvit sukulaisille ja kummeille järjestetään vasta hiihtolomaviikon päätteeksi. Sitten onkin aika hengähtää juhlien järjestämisten suhteen ja keskittyä työasioihin ;)

Tänään vein kuopuksen (5v.) ja kummityttöni (6v.) katsomaan Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas -balettia. Ykköset päällä, ja väliaikatarjoilu jo varattuna, tietysti ;) Vietimme mukavan baletti-iltapäivän yhdessä. Esitys oli loppuunmyyty, ja samanlaisia pikkuneitejä ja -herroja oli katsomossa runsaasti. Niinpä kummityttöni kirkkaalla lapsenäänellä sanotut kysymykset eivät ihan hirveästi - toivottavasti - haitanneet. Yritin olla hymyilemättä, kun 6v kysyi "Koska se baletti alkaa?", kun ensimmäinen kohtaus oli hyvin miiminen. Muita kysymyksiä olivat mm. "Ovatko nuo aikuisia vai lapsia?" (kun juhlakohtauksessa tanssivat ensin lapset ja sitten myöhemmin aikuiset juhlavaatteissaan), "Miksei tuolla hiirikuninkaalla ole seitsemää päätä?" (kun satukirjan hiirikuninkaalla oli), "Kuoliko se oikeasti?" (kun Hiirikuningas sai surmansa ja hävisi näyttämöltä) ja "Miten noi pystyy hyppäämään noin ylös?"

Samalla tuli moneen kertaan opastettua, että esityksen aikana ei ole kohteliasta puhua muuten kuin kuiskaamalla ja vain silloin, jos on todella tärkeää asiaa :) 

Kotimatkalla sain kuulla: "Tää oli tylsä, kun tässä ei puhuttu ollenkaan." Mutta myöhemmin neidit kyllä leikkivät balettia: "Ole sä se tyttö ja mä olen se prinssi ja pyöritän sua näin kun sä olet spagaatissa." :D Jotain siis selvästi oli retkestä jäänyt mieleen....

En kysymyksistä ja kommenteista kuitenkaan lannistunut, vaan taatusti vien tytöt uudelleenkin balettia katsomaan. Ja koko perheelle on tarkoitus varata liput Kansallisen Fedja-setä, kissa ja koira -näytelmään tälle keväälle.

Meillä on tullut ihan tavaksi juhlia useampaa asiaa samana päivänä. Näin:

Esikoisen syntymäpäivä ja isovanhempieni hääpäivä osuvat samalle päivälle. 10 vuotta sitten oli meidänkin tarkoitus mennä mummolaan juhlimaan heidän 50-vuotishääpäiväänsä, mutta vietimme sen sitten kuitenkin sairaalan synnärillä :) Tänään he juhlivat kotona 60-vuotishääpäiväänsä, mutta me emme valitettavasti pääse paikalle. Onneksi puhelin on keksitty.

Keskimmäinen on syntynyt helmikuussa samana päivänä, kun on setäni syntymäpäivä. Näitä ei juhlita kimpassa, kun setä asuu Keski-Suomessa ja me täällä etelämmässä. 

Nuorimmaiseni sekä siskoni myös jakavat syntymäpäivän lokakuun alussa. Ikäeroa heillä on tasan 30 vuotta :) Näitä juhlia on juhlittu yhtä aikaa aina välillä. Ja kummallakin sankarilla on luonnollisesti oma kakkunsa. Kynttilöiden puhaltamisessa siskoni saa pinnistellä aina vain enemmän :D

Miehen ja siskoni miehen syntymäpäivä on myös samana päivänä lokakuussa. Heillä on kuitenkin vuosi ikäeroa, emmekä näitä merkkipäiviä ole ikinä juhlineet samaan aikaan. Eivät ole juhlivaa sorttia nuo sankarit...

Uutta vuotta vietetään isäni syntymäpäivien merkeissä. On ihan mukava ajatella, että isäni kunniaksi ammutaan räiskyviä raketteja ;)

Ja sitten vielä pisteenä i:iin päällä meidän hääpäivämme ja keskimmäisen kutsumanimen nimipäivä osuvat samaan kohtaan. Liputuspäivä vielä, kelpaa siinä juhlia ;)

Oikeassa olin! Laatikoita oli kaiken kaikkiaan 13 tuolla kellarissa. Kolmessa niistä (olivat vajaita, toim. huom. ;) ) oli vanhoja valokuva-albumeita, jotka vihdoin toin kirjahyllyyn. Helpompi niitä on selata, kun ovat saatavilla kuin että ovat muuttolaatikkovuoren alimassa laatikossa ;) Lopuista 10 laatikosta vain noin puolen laatikollisen verran säästin. Muut lajittelin ja lahjoitin kierrätykseen. Samalla vimmalla kävin läpi myös yläkerran vaatehuoneen tavarat. Ihanaa, sinne vihdoin pääsee kävelemään sisään! 

Pikku-kaupungin Fida ei juurikaan ota tavaraa vastaan, joten en sinne noita meille turhia mutta ehjiä ja siistejä kamoja lähtenyt edes tarjoamaan. Sen sijaan pakkasin miehen kanssa kuomullisen peräkärryn, ja suuntasimme nokan kohti Kierrätyskeskusta. Tarvitseeko edes sanoa, miten hyvä mieli tuli tuosta keikasta? :) Sinne meni peräkärryllinen tavaraa paikkaan, josta se hyvin suurella todennäköisyydellä päätyy ihmisille, jotka noita tavaroita todella tarvitsevat. 

Kierrätyskelvotontakin tavaraa toki löytyi. Vanhat videokasetit ja C-kasetit pakkasin jätesäkkiin, joka viedään jossain vaiheessa Kiertokapulan jätekäsittelyasemalle. Todennäköisesti nekin jossain vaiheessa lämmittävät riihimäkeläisiä koteja polttoenergian muodossa ;) Liinavaatteita ja pyyhkeitä kävin läpi myös, ja hieman rispaantuneet tai käytössä tummuneet pakkasin yhteen jätesäkkiin, jonka kiikutan paikallisen kennelin/löytöeläinkodin käytettäväksi. Hyvää mieltä kaikille luvassa siis :)

Nälkä kasvaa syödessä, ja nyt pitäisi seuraavaksi perehtyä vessojen kaappien saloihin. Mitä kaikkea sieltä löytyykään...

On se hyvä lähteä lomalta töihin, kun lomaurakka (tai paremminkin urakat) on vihdoin saatu jonkinlaiseen päätökseen - hetkeksi. Tämä kesä on ollut työntäyteistä aikaa. Alkukesällä rakennettiin terassia, juhannuksen jälkeen aloitettiin keittiöremontti ja siinä jossain välissä laitettiin piha kuntoon. Nyt pitää hetki vetää henkeä (ja säästää rahaa) ennen kuin jatketaan remontin parissa. Seuraavaksi olisi vuorossa portaiden kulkusuunnan kääntäminen ja yhden makuuhuoneen rakentaminen yläkertaan sekä oleskelutilan pintaremontti. Siis ihan pikkujuttuja ;-P Ja jossain vaiheessa sen jälkeen olisi tarkoitus remontoida vielä alakerran vessa ja yläkerran kylpyhuone. Niin joo, ja raivata kellari. Että silleen.

Piharemontti lähti keväällä liikkeelle tästä tilanteesta:

Kun terassi saatiin rakennettua, jatkoimme pihan kunnostusta. Lisää multaa, nurmialueiden rajaukset ja siirtonurmi paikalle. Valmis etupiha näyttää nyt suunnilleen tältä:

Tosi hienosti lähti nurmikko kasvamaan myös niiltä paikoilta, jonne se kylvettiin heinäkuun alussa. Siirtonurmea ei riittänyt koko multa-alalle, joten turvauduimme siemenpusseihin :) Pihakäytävät myös laatoitettiin. Siihen meni kahdelta aikuiselta yksi pitkä työpäivä. Ja seuraavana päivänä tiesi kantaneensa kolmisen sataa betonilaattaa yksi kerrallaan paikoilleen :)

Sisällä lähtötilanne näytti tältä:

Vanha keittiö siis 80-luvulta. Kaapit olivat siistit ja ehjät, mutta me halusimme toisenlaista.

Vanhaa keittiötä alettiin purkaa heti juhannuksen jälkeen. Pieni tauko tuli Pariisin reissun kohdalla, ja sitten, kun heti sen jälkeen laitoimme tuota pihaa. Sähkötyöt olivat normaalia suuremmat, kun keskellä yhtä seinää oli kaapin kätköissä sähkökeskus. Se siirrettiin tuulikaappiin n. 3 metriä vanhasta paikastaan vasemmalle. Koko hommaan meni kahdelta mieheltä + sähkäriltä viikon päivät. Sitten levytettiin tuo hellaseinä uudelleen. Ennen pintojen maalaamista purettiin myös lattia ja paikkailtiin sen alta paljastuvaa vanhaa lattiaa (mm. rakennettiin levy vanhan hormin purkamisesta tulleen kuopan päälle). Siinä meni vajaa viikko yhteensä. Lapset olivat kotona eikä ihan kokopäiväisesti voitu keittiön kimpussa häärätä, vaikka parhaamme yritimmekin.

Summa summarum keittiöremonttiin sen aloittamisesta kaappien purulla sen valmistumiseen sokkelilistojen kiinnitykseen meni seitsemisen viikkoa. Joista yhteensä yksi viikko oltiin muissa maisemissa lomailemassa :) Mutta olemme tosi tyytyväisiä lopputulokseen:

Ruokapöydän päälle puuttuva valaisin pitää vielä kiinnittää samoin kuin verhotangot ikkunoiden yläpuolelle. Muuten alkaa olla valmista. Vihdoinkin :)

Kävimme eilen tärkeillä ostoksilla: tuleva koululainen sai valita itselleen repun ja penaalin. Ei yhtään haitannut, että eskarireppu oli edelleen erinomaisessa kunnossa tai että lipaston laatikosta löytyy jo penaali poikineen. Lähdimme katsastamaan Pikkukaupungin tavaratalojen repputarjontaa. Kävi hyvä tuuri, kun heti ensimmäisestä kaupasta löysimme mukavan suuren valikoiman reppuja. (Tosin jostain syystä ns. poikien reppuja oli selvästi vähemmän kuin ns. tyttöjen reppuja. Ja miksi ihmeessä nämä ns. poikien reput ovat kaikki mustia tai tumman sinisiä, ja niissä on ihme örkkien kuvia? Missä ovat kaikki kauniit perusvärit? No, ei tyttöjenkään repuissa nyt ole kehumista. Pinkkiä, vaaleanpunaista, liilaa ja kuvina kissan- ja koiranpentuja tai prinsessoja tai Bratzeja. Hohhoijakkaa.) Halusin repun istuvan kunnolla pienen koululaisen selässä, joten suurimmat rinkkamalliset raakkasin hyvällä selityksellä pois. Myös ne reput, joissa oli sisällä ns. läppäritasku, jäivät suurempaa tarkastelua vaille. Pitkällisen pohdinnan, vetoketjujen availemisen sekä selkään sovittamisen jälkeen keskimmäinen löysi sen repun, jonka haluaa selässään koulumatkoja ekalla luokalla kuljettaa. Minäkin olin valintaan ihan tyytyväinen :)

Seuraavaksi mentiin valitsemaan penaalia. Mikään pussimalli ei saanut tulevalta ekaluokkalaiselta hyväksyntää. Mutta sitten tärppäsi: finaaliin hän kelpuutti Autot-sarjan vetoketjupenaalin sekä Monster Jam -sarjan tuplavetoketjupenaalin. Autot-penaalissa oli sisällä valmiina 3 lyijykynää, terotin, pyyhekumi, viivotin sekä muistikirja. Monster Jam -penaalista löytyi 7 puuväriä, 2 lyijykynää, terotin, pyyhekumi, viivotin ja 14 tussia. Ei ollut vaikea arvata, kumpi näistä vei voiton :) Bonuksena ostettiin reppuun vielä kulmalukkokansio, jossa on helppo kuljetella koulusta saatavia lippulappusia repussa kotiin ilman, että ne repeytyvät tai rutistuvat lukukelvottomiksi. Ja tadaa, tuloksena onnellinen pikku mies :)

Tänään onkin vuorossa tulevan neljäsluokkalaisen uuden repun ja penaalin hankinta. On varmaan jo aikakin, kun aikaisemmat ovat kestäneet menossa mukana kolme edellistä kouluvuotta.

Lähdimme miehen kanssa vihdoinkin häämatkalle ja suuntana oli Pariisi. Olen aina halunnut käydä Pariisissa, mutta edes Lontoossa asuessani en joko saanut aikaiseksi lähteä tai rahaa ei ollut juuri silloin riittävästi. Tällä kertaa matka varattiin hyvissä ajoin ja lastenhoitokuviotkin sovittiin vanhempieni kanssa huhtikuussa. Pientä jännitystä koettiin päivää ennen lähtöä, kun mies tajusi tarkistaa passinsa voimassaolon - joka tietysti oli jo ummessa, mutta ystävällinen virkailija paikallisen poliisin lupatoimistossa hoiti asian ja mies sai väliaikaisen passin matkan ajaksi. Ja näin heinäkuun toinen päivä meidän pieni irtiottomme arjesta sai alkaa. 

Matka oli verrattain lyhyt, vain 4 päivää. Ja olin tehnyt "kotiläksyt" ennen reissua, eli kerrannut ranskan kielioppia ja sanoja ;) Kieltä yhteensä 7 vuotta aikoinaan lukeneena uskoin pärjääväni pienellä muistinvirkistyksellä. En ollut ihan kamalan väärässä. Lentokentältä pääsimme RER-junalla näppärästi keskustaan ja tajusin opasteista ja tiedotuksistakin jotain. Ennen kuin menimme hotellille, käppäilimme Seinen pohjoispuolella päämääränä löytää SE turistitoimisto, josta sai ostaa Paris Pass -lippuja. Hyvä kartta oli suuri apu :) Ennen turistilipun ostamista pääsin harjoittelemaan ranskankielen käyttöä autenttisessa tilanteessa, kun kävimme apteekissa ostamassa särkylääkettä. Jotain kielitaidosta kertoo se, että saimme, mitä halusimmekin, vaikka englanti ei ollut käytössä ja elekieltäkin käytettiin vain vähän ;)

Käveltyämme pitkin Pariisin keskustaa päädyimme hotellillemme. Voin suositella, oli aivan mahtavan hyvällä paikalla, viihtyisä pieni huone ja ystävällinen henkilökunta. Sain hoidettua ilmoittautumisenkin ranskaksi (hyvä minä!). Ensimmäinen matkapäivä oli puolessa, ja nähtävyyksien katseleminen alussa. Olin miehelle sanonut, että pakkaa hyvät kengät mukaan, ja näin olimme kumpikin tehneet. Paris Passin mukana tulevaa matkalippua käytimme lähinnä bussimatkustamiseen. Toisaalta, bussien reitit eivät ihan kohdanneet meidän reittiemme kanssa, joten kävellen pääsimme etenemään oikein hienosti.

Neljän päivän aikana tuli nähtyä mm. Luxenbourgin puisto, Panthéon, Riemukaari, Place de la Concorde (useamman kerran, punaiset turistibussit ajoivat siitä läpi), Champs Elysée, Tour Eiffel (tosin vain juurelta sekä päivä- että iltavalaistuksessa), Tour Montparnasse (mahtavat näköalat näköalatasanteelta, suosittelen!), Notre Dame sisältä ja torneista, Sainte Chappelle, Seinen rannat sekä rannalta että jokiristeilyltä käsin, Pont Neuf, Louvre ja Mona Lisa, Versailles'n palatsi ja sen upea puutarha, Grévinin vahamuseo, Kasvitieteellinen puutarha sekä monia kahviloita etenkin Quartier Latinin kaupunginosassa. Matkan paras ateria syötiin Kahvila-ravintola Rimissä Rue St. Severin'in ja Rue de la Harpen kulmalla, ihan hotellin vieressä. Aivan tajuttoman herkullista pitsaa ja jälkkäriksi tiramisua. Vei kyllä kielen mennessään. Hyvää ja nopeaa palvelua. Tätäkin suosittelen :) Turistikohteissa kävimme paljon siksikin, että niihin pääsi ilmaiseksi tuota Paris Passia näyttämällä. Ei kuitenkaan niin näppärästi jonojen ohi kuin mitä Paris Passin kohdevihkonen antoi ymmärtää... Tämä toteutui vain Louvressa, mutta esim. Versailles'n palatsin jono oli valehtelematta kilometrin pituinen (puhumattakaan Notre Damen tornien jonosta - Eiffel-tornin jonoon emme edes menneet jonottamaan). Toisaalta, kun tapana tuntui olevan, että ensin jonotetaan lipunmyyntiin ja sitten itse kohteeseen, niin tuo lipunmyyntijonottaminen jäi kyllä väliin.

Sää oli mitä mainioin kesäsää. Hellettä riitti ja aurinkorasvaa kului. Miehellä oli järjestelmäkamera mukana, ja hän napsi niitä parempia otoksia. Minä räpsin pokkarilla sen mitä räpsin, eivätkä nekään nyt hullumpia ole. 

Pariisinnälkä on nyt tyydytetty, mutta mielelläni menen siellä toisenkin kerran käymään, jos tilaisuus tulee. Silloin valitsen kyllä toisen ajankohdan kuin heinäkuun. Koko paikka oli turisteja niin täynnä, että hyvä, kun sekaan mahtui. Nähtävyyksiä ei silloin tarvitse enää yhtä maanisesti käydä katsomassa, vaan voi nauttia katukahviloiden antimista ja normaalista metropolin hyörinästä ihan rauhassa. Ja ehkä voi jotain tuliaisia ostaakin ;)

Kellari on sitten todellakin asia erikseen. Sinne kun vanhempani ovat säilöneet roinaa noin 25 vuoden ajalta. Vaikka siis on sitä tavaraa poiskin heitetty, mutta ei tietenkään kaikkea. Kun koskaan ei voi tietää, jos vaikka jotain vielä myöhemmin tarvitsisi. Haaveilen siirtolavan tilaamisesta tuohon pihalle, mutta maksava osapuoli on sitä mieltä, että se maksaa liikaa. Niinpä täytyy turvautua peräkärryyn ja luottaa siihen, että se a) tulee täyteen (no ihan varmasti!) ja b) sellaisessa ajassa, että kärryn saa muuhunkin käyttöön juuri silloin, kun sitä tarvitaan. 

Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, etten itsekään tykkää heittää roskiin tavaraa, joka ei ole rikki ja jolle voisi olla vielä käyttöä, vaikka ei meidän taloudessa. Esimerkiksi nyt nämä vanhat keittiön kaapistot. Ne ovat laatutyötä, erittäin hyvässä kunnossa säilyneet, siistit ja ehjät - mutta eivät sellaiset kuin mitä me haluamme omaan keittiöömme. Kaatopaikalle ne ovat liian hyväkuntoiset, joten kokeilin kepillä jäätä ja ilmoitin antavani ne pois haluavalle esim. varaston kaapeiksi tai mökkikeittiöön tms., kunhan ne ensin seinistä irroitetaan. Ilokseni joku tarttui tähän tarjoukseen! Toivottavasti henkilö huolii suurimman osan kalusteista, keskimääräistä isommassa keittiössä nimittäin noita kaappeja riittää... Seuraavaksi pitäisi yrittää samalla tavalla päästä eroon toimivasta mutta vanhasta astianpesukoneesta sekä liesituulettimesta. Nekin ovat ihan ehjiä, siistejä mutta vanhoja. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Kaatopaikalle saa lähteä jääkaappi sekä liesi. Ne ovat oikeasti jo energiasyöppöjä ja niin vanhoja, että kenellekään en niitä enää käyttöön antaisikaan.

Kierrätys kunniaan! Työhuoneen lattialla odottaa iso kasa kirjoja kierrätykseen menoa. Keittiön pöydällä on iso pahvilaatikollinen kierrätykseen meneviä keittiötavaroita. Kellarista tulee ihan varmasti useampi pahvilaatikollinen tavaraa, josta me haluamme eroon, mutta joka oikeasti on ihan käyttökelpoista jollekin. Ja tämän savotan opettamana lupaan, etten enää hanki mitään tavaroita, jos en todella niitä tarvitse.