Kuopus on ihana!

Ensimmäinen sana n. 10kk iässä oli "hei hei". Ei se ihan tuolta kuulostanut, mutta jotain sinnepäin. Ja ihan varmasti tarkoitti sitä itseään, sillä siihen yhdistyi jo silloin hyvin viehko käden heilutus ;) Toinen sana oli jotain, joka kaukaisesti muistuttaa haloota. Ihan selvästi kuopus on suomalaista kännykkäkansaa, kun mikä tahansa kalikka menee korvalle ja kuuluu "haoo" :D Tämä jos mikä on kiva leikki: kapula korvalle (tai sinne päin, ei olla turhan tarkkoja), "haoo" ja sitten äiti sanoo myös "haloo". Päälle iso nauru :) Jos oikein villiinnytään, niin tuohon kuuluu myös se "mobile"-osuus, eli kävely kauhealla kiireellä - tai siltä se ainakin näyttää - kapula korvalla ja haloon huutaminen luuriin. Ja aina välillä katsotaan, onko äiti vielä juonessa mukana :) Esikoinen aikoinaan tyytyi vain järsimään kännyköitä, mutta nykyään loukkaantuu verisesti, ellei hänen anneta myös puhua puhelimeen _aina, kun se soi tai siihen puhutaan. Välillä pitää mennä soittamaan ihan salaa, että vältyttäisiin itkupotkuraivareilta *huoh*

Kiipeäminen on päivän sana. Mitä korkeammalle, sitä parempi. Bonusta antaa se, jos äiti saa sydärin. _Kaikkialle kiivetään. Esikoinen edellä, kuopus perässä. Tai kuopus ihan yksinään, käy se niinkin. Lempikohde on TrippTrapp-syöttötuoli. Siksipä ne meillä nykyään makaavatkin keittiön pöydän alla pitkin pituuttaan :) Muita kiipeämisen arvoisia paikkoja ovat wc-pytty (ja jos on oikein nopea, niin siitä pääsee hienosti lavuaarin päälle *jaiks*), työhuoneen sohva ja lelulaatikko. Alas tullaan joko äidin nostamana ja kiljunnan säestämänä (wc-pytty ja mahdollisesti se lavuaari) tai hienosti peruuttaen. Toisinaan kuopus jää jonkun matalan jakkaran tms. päälle eikä kait uskalla tulla itse alas. Kun ei pääse kontilleen, että pääsisi peruuttamaan, muttei ihan uskallus riitä siihen, että astuisi korokkeelta alas - kun vielä välillä kynnyksetkin ovat isoja esteitä. Näistä tilanteista äiti pelastaa, kunhan sopiva äänimerkki (kiljuminen korkealta ja kovaa) annetaan. On se hyvä huomata, ettei omena kauaksi puusta putoa, nimim. itsekin kirjahyllyssä kiipeillyt ja siksi kirjahylly olikin usein tyhjä :)