Minulta kysyttiin kerran, miltä imetys tuntuu. Vähän aikaa olin hoo-moilasena ennen kuin osasin mitään vastata. Ja sittenkin vain jotain heitin hätäpäissäni :) Nyt olen tuota kysymystä vähän enemmän miettinyt ja tässä vastaus (ja täysin henkilökohtaiselta kantilta, huom.):

Psyykkisesti imetys tuntuu tosi hyvältä, kun omalla kropallaan saa ruokittua jälkeläisensä. Siitä tulee hyvä mieli ja luottamus itseen äitinä (ja naisena) kasvaa. On ihana huomata, miten vauva rauhoittuu rinnalle tai miten vauva kujertelee rinnalle tai miten vauva nauraa rinnalla :) Itselläni vauvan ja lapsen imettäminen on ollut hyvin suuri osa äitiyttäni. Vapauttavaa on myös se, etten ole asettanut mitään aikarajaa "sopivasta" imetyksen kestosta. Imetän niin pitkään lapsiani, kun se minusta ja heistä hyvältä tuntuu :)

Fyysisesti imetys tuntuu erilaiselta vähän tilanteesta riippuen. Esikoisen ensi-imetys kirpaisi, kun en todellakaan tajunnut imun voimaa. Kun maito nousi tai rinnat pääsevät vähän pingottumaan, imetys tuntuu erittäin helpottavalta. Tunne on verrattavissa siihen, kun pääsee vihdoinkin vessaan pidätettyään tosi kauan ;) Sitä ihan oikeasti vain huokaisee helpotuksesta, kun paine hellittää :D Normaalitilanteessa - siis silloin, kun rinnat eivät pingota - heruminen kihelmöi ja kutittaa. Vapaassakin rinnassa herahtaa, joten sitä pitää vähän painaa, ettei maito ala valua. Ennen herumisen tapahtumista vauvan imu voi vähän kutittaa - ja toisinaan ärsyttää, sillä se on usein nykivää. Kun vauva nukahtaa rinnalle, imu muuttuu lupsutukseksi. Silloin imuote usein huonontuu niin, että rinnan saa hyvin vedettyä vauvan suusta pois. Lupsuttaminen tuntuu joskus inhottavalta, mutta joskus sitä jaksaa paremmin. Etenkin silloin, kun haluaa todella vauvan nukahtavan, eikä vain torkahtavan rinnalla :) Sekä esikoinen että kuopus ovat joskus harrastaneet sitä, että imemisen lopussa ottavat nännistä inasen kiinni hampaillaan. Se ei satu, muttei ole mitenkään miellyttävääkään. Ja samalla heillä on se ilme, joka saa äidillä hälyytyskellot soimaan :)

Raskaudenaikainen imetys oli henkisesti välillä tosi rankkaa. Fyysisestikin se tuntui erilaiselta, mm. rinnat kutisivat ihan eri tavalla - vähän häiritsevästikin - ja herumisen tunne hävisi. Koska maidoneritys itselläni jossain vaiheessa raskautta ehtyi, imetykset tuntuivat enenevässä määrin lupsuttelulta. Silloin piti vähän rajoittaa esikoisen rinnallakäyntejä, kun ei tahtonut tämän äidin polla kestää.

Tandem-imetys on tuntunut vähän hassulta. Kun molemmat lapset ovat yhtä aikaa rinnalla, on olo kuin lypsylehmällä :D Siinä on syli täynnä, juu ;)

Rintatulehduksen aikana imettäminen sattui, eikä se tulehdus edes ollut ollenkaan paha. Sain sen sitä paitsi kotikonstein hoidettua puolessatoista vuorokaudessa. Mutta silloin imettäminen tulehtuneesta rinnasta teki kipeää. Tuntui, kuin koko rinta olisi ollut tulessa ja että vauva olisi sitä pureskellut samalla, kun imi. Nännin iho oli herkkänä samoin kuin koko rinnan iho. Kun tuosta kivusta pääsi yli ja jatkoi imettämistä kipeästä rinnasta, tuli jälleen se helpotuksen tunne. Rinta tyhjeni ja tulehdus alkoi parantua hienosti.

Sitä en tiedä, miltä tuntuu, jos joutuu imettämään rinnat verillä. Onnekseni sekä esikoisella että kuopuksella imuote on ollut alusta asti niin hyvä, ettei ole tarvinnut kipeistä rinnosta kärsiä.

Kyllä, imetyksestä saa vaikka minkälaisia puheenaiheita ;)