Kun esikoinen oli n. puolivuotias, kuulin ekaa kertaa vvv:stä eli vauvojen vessahätäviestinnästä. Innostuin asiasta, sillä se tuntui maailman järkevimmältä tavalta tulla toimeen vauvan pissan ja kakan kanssa. Valitettavasti esikoinen vain oli himpun liian vanha, joten kestovaippojen pesu jatkui. Kuitenkin vvv:tä soveltaen kuivaksioppiminen alkoi kesällä, kun esikoinen oli 1,5v, päättyen "täyskuivuuteen" kaksivuotiaana. Päätin, että seuraavan lapsen kanssa aloitamme ihan alusta.

Kun kuopus syntyi, hän pissasi ensimmäisen lavuaaripissansa n. kaksipäiväisenä. Mikä hieno fiilis, kertakaikkiaan :) Ja siitä se lähti, vessahätäviestintä. Koska vauva majaili suurimman osan ajasta liinassa, pissahätäviestejä oli vaikea olla huomaamatta. Ensimmäisten kuuden kuukauden aikana harsoja kyllä pestiin, mutta suurin osa pissoista ja lähes kaikki kakat saatiin kyllä pyydystettyä. Ja äidillä oli hyvä mieli.

Kuopus siis lähti liikkeelle melko varhain: viisikuisena ensin ryömi, sitten konttasi ja kuusikuisena nousi seisomaan. Ensimmäiset askeleet otti n. 8,5kk ikäisenä. Ja askelten myötä hävisivät vessahätäviestit :(

Eipä vauva ollut kyllä koskaan täysin vaipaton. Lähinnä viestien perusteella - ja joskus kellon tai intuition - häntä käytettiin lavuaarilla pissalla. Yöpissautus sujui loistavasti niin, että ähinän alkaessa nostin kuopuksen syliin, hilauduin sängyn jalkopäähän, nostin vadin jalkojeni väliin ja asetin kuopuksen tissille. Pissa tuli, jos oli hätä. Siitä oli sitten helppo kellistyä takaisin nukkumaan. Ja se, ettei tarvinnut kakkavaippoja pestä, oli luksusta. Kakka kun tuli kellontarkasti joka aamu aamupissan jälkeen vatiin.

Mutta nyt on toisin. On ollut jo useamman kuukauden. Kun kuopus sai jalat alleen, kaikki muu alkoi kiinnostaa paljon enemmän kuin vessahädästä viestiminen. Tai vaikka hädästä ilmoittaakin, niin loukkaantuu verisesti, jos kesken puuhastelun vauva viedään pissalle. Silloin on turha yrittää pissauttaa toista - ja hetken kuluttua saa joko luututa lattiaa tai vaihtaa vaipan. Märästä vaipasta tuo kyllä ilmoittaa, joten pesukone on mukavan työllistetty. Onneksi rahaa ei mene juurikaan, kun ei tarvitse vaippoja viikoittain kaupasta raahata kotiin.

Kuulostaapa tämä nyt negatiiviselta. On tässä hyviäkin puolia edelleen. Yöpissautukset sujuvat vieläkin oikein hyvin. Samoin pissautukset aamulla herätessä ja päiväunien jälkeen. Ja jos vain kantaisin enemmän liinassa, niin muutkin pissautukset todennäköisesti sujuisivat hieman paremmin kuin nyt... Harmi, että ulkona on vielä noin kylmä. Ihan ei tarkene toista käyttää puskapissalla. Suomen talvi ihan oikeasti vähän häiritsee tätä vessahätäviestintää :-/ Onneksi ollaan kesää kohti menemässä.

Jaa että mistä ihmeestä tämä tämmöinen aihe? No kun kuopus on tänään ollut kipeä ja muuten vähän hiljainen, niin meno yltyi entiselleen, kun otin vähäksi aikaa vaipan pois :) Muutenkin tuo on sellainen, että ilman vaippaa olisi paras - ihan ymmärrettävästi. Ei minuakaan huvittaisi koko ajan kulkea vaippa housuissa :-P Vaikka pissan kertamäärä ei olekaan mikään huikea (juu, olen mitannut: kerralla pissaa tulee n. 20-40ml), niin kun se tulee 2-4 kertaa tunnissa, siitä tulee aika iso määrä pissaa. Ja jos vaipan vaihtaa kahden tunninkin välein, on vauva saattanut yhteen vaippaan pissata peräti 8 kertaa. Millilitroissa se on jotain desin ja kahden desin väliltä. Ja jos se kaikki menee lattialle, alkaa äitiä harmittaa jatkuva laittian pyyhkiminen. Kun etenkin kipeänä potalla istuminen ei onnistu senkään vertaa...

Mutta ei mitään stressiä *vakuuttaa itselleen*. Näiden kokemusten valossa voin kaikesta huolimatta sanoa, että vaipattomuus voi ihan oikeasti toimia muuallakin kuin mustimmassa Afrikassa. Katsotaan, miten homma luistaa sitten joskus sen kolmosen kanssa. Annoin pikkusormen, se vei koko käden...