Koitan edetä kronologisessa järjestyksessä :)

Sormet mullassa

Taloyhtiön pihatalkoot olivat maanantaina. Hallituksen jäsenenä osaanottoni oli käytännössä pakollinen ja ihan mielellänihän minä siellä mukana heiluin. Jo edellisellä viikolla olin leikannut pihan ruusupuskia (kuolleet oksat pois ja muista ekan silmun yläpuolelta - juu, laittakaa asialle ihminen, joka ei ruusuista tiedä muuta, kuin että niiden piikit pistävät. No, ihan vihreiltä ja hyvinvoivilta nuo nyt näyttävät ;) ), kun oltiin oltu lasten kanssa pihalla, joten muutaman muun kanssa päästiin heti kitkemispuuhiin. Voikukat - niin kauniita kun ovatkin - sekä muut rikkaruohot ruusujen juurilta pois, tilalle y-lannoitetta sekä kuoriketta. Pari tuntia siihen meni, siis pelkkään kitkemiseen. Lannoituksen ja kuorikkeen levittämisen hoitivat jotkut muut. Meitä oli hommissa aika lauma. Osa levitteli ruohoalueille uutta multaa kuluneiden paikkojen päälle, toiset haravoivat roskia, toiset lakaisivat kulkuteitä, toiset mylläsivät hiekkalaatikkoa (tultiin kiinteistökatselmuksessa siihen tulokseen, että hiekkalaatikko on niin kivan näköinen, ettei sitä viitsi räjäyttää, vaan kokeillaan, jos lentomurkkuongelmat häviäisivät sillä, että kaivetaan sitä maa-ainesta sieltä vähän pois) ja toiset todellakin huhkivat tuon lannotteen ja kuorikkeen kanssa. Lapsetkin olivat innolla mukana, samoin kuin ne pihan teinit ja varhaisteinit!

Pari tuntia siinä meni, viimeinen puolituntinen siideriä naukkaillessa työn lomassa :) Sitten grillattiin ja juteltiin. Ja lopuksi käytiin saunassa. Kotiin nukkumaan päästiin (tai lapset pääsivät - minähän en siis mene ikinä aikaisin nukkumaan *ja sen kyllä huomaa ;D*) vasta puoli kymmenen aikoihin. Mutta kyllä nyt on hieno piha!! Ja etenkin ne ruusupuskat näyttävät tosi hienoilta :D

Retki

Mies oli tuossa viikonvaihteessa kovassa kuumeessa. Sai maanantaina lääkäriltä kolmen päivän sairausloman, ja eilen, kun kuumetta ei enää ollut, lähdettiin ex tempore piknikille. Emme menneet mihinkään tähän lähelle, ehei, vaan me ajoimme... Porvooseen! Ennen lähtöä käytiin esikoiselle ostamassa uudet sandaalit ja kuopukselle hellehettu. Eväitäkin ostettiin. Sitten vain autoon ja ajelulle.

Meiltä Porvooseen ei kauaa kestä, mutta tottahan ne eväät piti ajomatkalla syödä :P Ei haitannut tahtia, sillä kun päästiin Vanhaan Porvooseen, jätimme auton parkkiin ja lähdimme kävellen vaeltamaan niitä kapeita ja ikivanhoja mukulakivikatuja ja kujia. Esikoinen jaksoi hienosti kävellä, mutta kuopuksen kannoin liinassa. Siellä puutalojen keskellä kävellessä tuli ihan epätodellinen fiilis. Ihan kuin olisi astunut keskelle historiaa, ja pihan porttien ohi kävellessä sitä oikein odotti näkevänsä jotain menneisyydestä. No, ei nähty menneisyyttä, mutta nähtiin noin miljoona turistibussia. Ja turisteja, jotka puhuivat venäjää, espanjaa, italiaa, saksaa... Löysimme myös kivan pienen kahvilan, jossa kävimme sitten syömässä herkullista omenapiirakkaa. Esikoinen nautiskeli jäätelöllä ja kuopus mellasti muuten vain.

Kun Vanha Porvoo alkoi tuntua liian ahtaalta (muistakaa ne miljoonat turistit), päätimme, että oli aika hypätä autoon ja huristella kotiin. Kotimatka meni leppoisissa tunnelmissa lasten nukkuessa :) Joskus vielä teen sellaisen retken Porvooseen, että ajan sinne höyryjunassa, yövyn Haikon kartanossa ja tulen takaisin kotiin laivalla. Ja pitääpä silloin käydä myös Brunbergin tehtaanmyymälässäkin... *nam*

Muuta

Tämä jää nyt kirjoittamatta, sillä äidin velvoitteet kutsuvat (ts. lapset heräsivät päikkäreiltä). Palaan tähän myöhemmin.