Menin, olin ja tulin takaisin.
Olipa mukava visiitti Lontooseen, vanhaan kotikaupunkiini ;) Kahdeksan vuotta sitten muutin sieltä takaisin Suomeen, ja kuusi vuotta sitten kävin siellä viimeeksi piipahtamassa. Jännä fiilis, kun ikään kuin mikään ei olisi muuttunut, mutta on kuitenkin. Vanhojen aikojen kunniaksi kävin kävelemässä Angelin alueella, jossa aikoinaan asuin. Amwell Streetin ja Lloyd Streetin kulmassa ollut pieni "maitokauppa" oli laittanut lapun luukulle. Ilmeisesti sitä pitänyt vanha rouva on kuollut. Muuten kaikki näytti samalta kuin silloin ennen :)

Visiittini ajan asuin vanhan ystäväni luona. Viime kerrasta on kohta peräti neljä vuotta. Olin silloin hänen häissään morsiusneitona. Skotlannissa. Emme tainneet lakata puhumasta muuten kuin nukkuaksemme ja syödäksemme :D Aivan mahtavaa, kun näinkin pitkän ajan jälkeen tuntuu, että ei ole ollut erossa ollenkaan. Juttu luisti ikään kuin ei olisi koskaan tauonnutkaan. Mieletöntä!

Oli ihan pakko käydä myös koululla. Yllättäen koko paikka näytti paljon pienemmältä kuin muistin. Ja huomattavasti rapistuneemmalta. Lisäksi opettajat ovat yhtä lukuunottamatta vaihtuneet. Kiersimme ystäväni kanssa kuitenkin katsomassa vanhoja tanssisaleja, ja näimme myös nykyisten oppilaiden treenaavan. Vaikea uskoa, että siitä on todellakin jo kahdeksan vuotta aikaa, kun itse tuolla treenasin. Poislähtiessämme päätin, että en enää mene käymään koululla, ellen ole menossa sinne opettamaan. Ei ole mitään järkeä käydä paikoissa, joissa on joskus ollut, jos menneisyydellä ja nykyisyydellä ei ole mitään muuta yhteistä nimittäjää. Opiskeluvuodet Lontoossa eivät koskaan enää palaa...

Koko reissu ei suinkaan ollut noin surumielinen. Oli meillä hauskaakin :) Sunnuntai vietettiin Lontoon keskustassa ostoksia tehden. Pienellä budjetilla tehdään pieniä ostoksia, etenkin kun en omista "rouva-visaa". Rahat riittivät kuitenkin ihan hienosti, mitä nyt en tänään oikein saanut enää ostettua syötävää ;) Tulipahan ostettua tuliaisia sekä itselle että perheelle, ja se on tärkeintä :) Lontoon keskusta on mukavan kompakti, joten kävelemällä pääsee kätevästi paikasta toiseen. Jo silloin 90-luvun puolivälissä :) Turistia en leikkinyt shoppailua enempää, mutta onpahan ainakin yksi syy lisää käydä Lontoossa uudelleen ;) Ja seuraavalla kerralla taidankin ottaa miehen ja lapset mukaan. Vaikka erittäin mukavaa oli olla reissussa ihan yksin.

Ai niin, olipa hyvä, että muistin pakata rintapumpun mukaan. Ilman sitä olisin ollut kirjaimellisesti hätää kärsimässä. Pumppasin n. kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla, ja joka kerta tuli saaliiksi n. 3dl maitoa. Viemäriin vain, vaikka vähän maidon haaskuu  harmittikin. Eipä sillä olisi mitään muutakaan käyttöä ollut.

Kotijoukoista sitten. Kun minä lähdin lauantaina puolenpäivän aikaan lentokentälle, mies pakkasi lapset autoon ja hurautti kesämökille. Tekstiviestein oltiin reissun aikana yhteydessä, ja kuulemma ihan hienosti heillä oli mennyt. Esikoinen oli tosin jo lauantai-iltana kysellyt, koska äiti tulee kotiin :) Kuopuksen ruokahuollosta en tiedä. Oli mies ottanut pakkasesta lypsymaitoja mukaan, mutta sitä en tiedä, tuliko niille käyttöä. Todennäköisesti :) No, nyt ei pakkasmaitoja tarvita. Odottelen vain, että kuopus vähän havahtuisi, jotta saisin pingotusta vähän pois. Ei pelkoa maidon loppumisesta parin päivän reissun aikana ;)

Jepulis jee, huomenna koittaa arki. Ei siinä mitään pahaa, itse asiassa odotan huomista innolla :) Kannattaa käydä välillä vähän kauempana ja ottaa etäisyyttä tähän kotielämään. *janka suosittelee -leima*
Poistun petiin armaitteni väliin nukkumaan. Ja ihan varmasti näen unta englanniksi :)