Eilisen hellepäivän kunniaksi kävimme heti aamusta pyöräkaupassa. Tarkoitus oli ostaa minun pyörääni kuopukselle istuin, mutta kuinka ollakaan, mukaan tarttui kaksi istuinta: kuopukselle omansa ja esikoiselle omansa. Sitten ajoimme (olimme autolla liikenteessä) pikapikaa takaisin kotiin kiinnittämään istuimet pyöriin. Mies, näppäränä käsistään sai molemmat istuimet kiinni alta aikayksikön, ja ne sopivat kuin valetut molempiin pyöriin. Esikoinen halusi minun kyytiini, joten kuopus pääsi miehen kyytiin. Sitten vain kaikille kypärät päähän, ja parkkipaikalla tehdyn testilenkin jälkeen suuntasimme pyöräretkelle.

Ajoimme n. 10km lenkin, jonka aikana kävimme katsastamassa muutamaa tonttia. Mies nimittäin haluaisi rakentaa talon (meiningillä "eihän se ole mies eikä mikään, joka ei ole taloa perheelleen rakentanut"). Paikka, jossa nuo tontit ovat, on aika syrjässä palveluista - mitä nyt yksi päiväkoti ihan siinä vieressä: plussaa - ja bussillekin on n. kilometrin kävelymatka. Muuten tuo olisi paikkana oikein hyvä. Ja koko ikäni viimeistä 10 vuotta lukuunottamatta (ja ekaa kuutta) omakotitalossa asuneena idea omasta talosta ja omasta pihasta kuulostaa paremmalta kuin hyvältä ;) Eipä varmaan muuta, kuin mukaan tonttikilpaan.

Kotimatkalla kurvasimme pitserian kautta, kun tuli vähän nälkä. Olimme olleet niin innoissamme noiden istuinten takia, että eväät oli jääneet tekemättä. Hyvä, että oli edes vettä muistettu ottaa mukaan. Helteessä polkeminen on aika hikistä puuhaa. Ja hikisyyttä meikäläisellä lisäsi se, että esikoinen toi mukanaan reilut 16kg. Täytyykin punnita häntä välillä, istuimissa kun painoraja on 22kg.

Pitsan jälkeen lähdimme uimaan. Eka ajatus oli mennä jonnekin ulos, mutta päädyimme kuitenkin läheiseen uimahalliin. Hyvä valinta, halli kun oli lähes tyhjä, ja uimaan mahtui. Sillä välin, kun mies oli lasten kanssa altaassa, minä kävin uimassa matkaa. Niin rapakunnossa olen kuitenkin vielä, että sataa metriä enempää en jaksanut kerrallaan uida. Sen sitten uinkin kahdesti :) Esikoinen innostui hyppäämään. Hän olisi kovasti halunnut hyppyaltaaseen, mutta se ei onnistunut. Niinpä hän tyytyi hyppimään ison altaan hyppypäädystä. Molskis vain veteen jalat edellä, ja pinnalle päästyään koiraa n. kahden metrin matka reunalle. Monta kertaa. Ja aina yhtä iloinen naama ennen seuraavaa hyppyä :) Pitääkin katsoa, josko syksyn uimakouluissa olisi vielä paikka jäljellä.

Illalla olimme sitten kaikki väsyneitä - mutta onnellisia :) Kuopus simahti yöunille jo puoli kahdeksalta, esikoinen yhdeksältä. Me miehen kanssa sinniteltiin puoli kahteentoista, jonka jälkeen minäkin olin valmista kauraa. Kertooko univajeesta tai jostain, että menin mielelläni niin aikaisin nukkumaan ja nukahdin saman tien? No, samapa tuo.

Oli se vain eri kiva päivä!