Kyllä tämä opiskelu on ikävää, kun ei enää  ehdi harrastaakaan. Mälsää.

Koulu ottaa taas aivoon ihan kybällä. Tai osa siitä. Produktiosta olen ihan innoissani, se kun on juuri sitä, mitä haluankin tehdä. Mutta nuo muut kurssit. Motivaatio opiskella laskee kuin kissan häntä, ja joka päivä suunnittelen aamukamman käyttöönottoa. Siitä ainakin näkisi, monta päivää tätä tyhmää kurssia on vielä jäljellä. Onneksi päivät kuluvat joutuisaan ja kurssin loppu häämöttää jo, vaikkakin hieman liian kaukana minun makuuni.

Koska koulu vie yllättäen enemmän aikaa kuin odotin, on harrastustoiminta todellakin jäänyt vähän paitsioon. Olen aktiivisesti mukana yhden pienen yhdistyksen toiminnassa, ja nyt vähän surettaa, kun en enää saakaan tehtyä niitä juttuja samaan tahtiin kuin kotiäitiaikoina. Puhumattakaan muista jutuista, kuten ompelusta, lukemisesta ja telkan katsomisesta. Pöh.

Kylläpä aika kuluukin nopeaan. Tänään koulussa eräs kurssikaveri kysyi syytä liputukseen. Liputhan liehuivat Aleksis Kiven päivän kunniaksi. Ja meidän kihlapäivän. Tuli peräti kuusi vuotta täyteen :) Tästä on hyvä jatkaa.