Tänä aamuna oli taas neuvolakeikka. Tällä kertaa vain minulle :) Terkkari oli vanha tuttu, jo esikoisen odotusajalta ja tullaan hyvin toimeen keskenämme. Mielestäni meillä on täällä hyvin asiat, kun sama ihminen hoitaa niin äitiys- kuin lapsineuvolaakin. Ei tarvitse miettiä, tuleeko viestikatkoksia siinä välissä, kun käy lapsen synnyttämässä.

Aikaa oli varattu rutkasti, peräti 1,5h. Ihan niin pitkään en neuvolassa ollut, mutta melkein. Hyvin suuri osa meni keskusteluun. Juteltiin niitä näitä ja käytiin vielä läpi kuopuksen syntymää (joka oli niin hieno ja upea, että siitä kelpaa puhuakin :) ). Mitattiin verenpaine, käytiin vaa'alla (jatkuvasta etovasta olosta ja siitä johtuvasta syömisestä paino ei ollut noussutkaan niin paljon, kuin etukäteen olin uumoillut - hienoa sinänsä) ja otettiin ne pakolliset verikokeet *uuh*.

Esikoista odottaessa kävin peräti kolme kertaa ultrassa. Kerran yksityisellä (kun olin jo ihan varma, ettei mitään vauvaa olekaan tulossa - alkuraskauden hätäilyjä) ja kaksi kertaa kunnallisella. Kuopuksen odotus meni vastakohtaisesti: ei ultrattu kertaakaan. En kokenut sitä tarpeelliseksi :) Tämän kolmannen kanssa taidan valita sen kultaisen keskitien: käyn ultrassa vain kerran, ellei tule aihetta useampaan kertaan. Olen erittäin kiinnostunut ensinnäkin tietämään, onko masussa vain yksi vai useampi tulokas. Ei aiemmin ole ollut tällaista pahoinvointia, joten sen perusteella voidaan ennustaa yhtä sun toista...

Tästä se lähtee. Käytetään veroeuroja hyväksi, kun niitä on kerta makseltukin.