Kiirastorstaina puoli kahden aikaan päivällä ajattelin, miten hienolta tuntuikaan viho viimeinen koulupäivä. Päätin nauttia täysillä jäljellä olevista kahdesta ja puolesta tunnista - vaikka niihin sisältyikin monologidemo, tosin laitoksen sisäinen. Joka tapauksessa, pakollinen läsnäolo on nyt vihdoin viimein ohitse. Miten voikaan tuntua näin hyvältä tämä opiskelujen lopun häämöttäminen? Rehellisesti sanon, että vielä puoli vuotta sitten en uskonut tämän hetken ikinä koittavan.

Onhan sitä koulua vielä jäljellä. Opetusharjoittelu jatkuu vielä neljä viikkoa (kahdeksan opetuskertaa jäljellä tosin), ja kun se on ohi, siitä pitää kirjoittaa raportti. Sen lisäksi ulkopuolisilla treenitunneilla pitää käydä vielä neljä kertaa, ja sitten kirjoittaa niistä kaikista viidestätoista kerrasta essee otsikolla "Pedagogisia pohdintoja". Esseen voisin tosin kirjoittaa jo nyt, mutta perusrehellisenä en halua sitä tehdä ennen kuin kaikki treenit on käyty - ja vaikka mielessä on käynyt noiden neljän treenin väliinjättäminen ("ei sitä kukaan huomaa jos siitä ei kenellekään kerro"), niin ei vain kykene. Ja sitten on vielä tämän opinnäytteen kirjoittaminen. Mutta siis voiton puolella ollaan :)

Pääsiäinen hurahti Kutemajärven rannalla. Ihan oikeasti. Vanhempani ovat sieltä ostaneet tontin ja rakentaneet sinne kelpo mökin. Siis Kutemajärven rannalle. Lapset olivat innoissaan, kun saivat olla ulkona niin paljon kuin halusivat. Jääkin kantoi vielä, joten minäkin vetäisin sukset toista kertaa tänä vuonna jalkaan ja hiihtelin ehkä kilsan. Hiki tuli siinäkin, joten ajoi tarkoituksensa ;) Äitini hääräsi keittiössä (on mökillä kuulemma hänen lempipuuhaansa), ja minä sain neuloa, virkata ja lukea. Olin ottanut mukaani joululahjaksi saamani kirjan "Harry Potter and Half-Blood Prince", ja sen parissa vietin rattoisasti tovin jos toisenkin. Mieskin oli päätynyt jättämään läppärin kotiin, joten "pakkolomaa" pääsiäinen oli hänellekin, mitä nyt yhden 30-metrisen koivun kaatoikin isäni kanssa. Sunnuntaina esikoisella alkoi tosin olla jo hieman tylsää, kun ei kuopuksen lisäksi ollut muita leikkikavereita. Olikin sitten ihan tyytyväinen, kun maanantaina lähdimme iltapäivällä ajamaan kotia kohti. Kuopuksen sunnuntai ja maanantai menivät pienessä kuumeessa, mutta tahtia tauti ei hidastanut juurikaan.

Nyt loman jälkeen pitäisi päästä kirjoitusvireeseen, ja vääntää noin puolet opinnäytteestä edes jonkinlaiseen kuosiin, jotta voisi ensi viikolla ohjaavalle opettajalle ekan version lähettää luettavaksi. Tänään homma sujui vähän nihkeästi, kun kuopus oli kanssani kotona toipumassa. Huomenna ehkä sitten...

Oli muuten mahtavaa ajella Etelä-Savosta kotia kohti, kun lumet vähenivät sitä mukaa, mitä etelämmäksi tultiin. Torstai-iltana reissuun lähtiessämme pihassa oli vielä paljon lunta. Eilen illalla tullessamme enää pari pientä kasaa - nekin paljon jo sulaneet - oli enää jäljellä. Kun vielä se aurinko näyttäytyisi hieman pidempään ja useammin, kuin mitä on tehnyt, olisi vieläkin parempi fiilis. Sitä odotellessa...