Olen palelevaa sorttia. Aina mahdollisimman paljon päällä, ettei vilu iske. Ihan eri maata kuin mies ja lapset.

Palelusta huolimatta päätin viikonloppuna, että nyt riittää! Vaikka aurinko ei vielä lämmitäkään, niin minä jätin villahousut pois. Onhan se kumma, jos pitää villahousuissa kulkea vielä huhtikuussa. Tällä kertaa villahousukausi kesti yllättävän pitkään, syyskuusta maaliskuun loppuun. Kokonaista kuusi kuukautta - tai puoli vuotta, miten sen sitten haluaakaan sanoa.

Olin rohkea. Vaikka edelleen puen joka päivä päälleni ihanan paksun villatakkini ja ulosmennessäni vielä lämpöisen villakangastakkini, niin farkkujen alla ei enää olekaan villahousuja. Toistaiseksi olen tarjennut ilman ongelmia. Siitä huolimatta toivon lämpeneviä säitä. Masentaa ajatus siitä, että juhannus olisi samannäköinen kuin mitä ulkona luonto on nyt...