Laitoksen sihteeri oli ystävällinen, ja lähetti pyynnöstäni eilen sähköpostin liitteenä opintorekisteriotteen. Minun on ollut pakko seurata opintojen karttumista suurennuslasilla, sillä tällaisena poikkeusopiskelijana (linjalla, jolla lisäkseni opiskelee neljä muuta, ja joka on kokeiluasteella ja integroitu varsinaisen linjan sisälle; sekä kaksi kertaa äitiyslomalla olleena), joka tekee kursseja sellaisessa järjestyksessä, kuin sattuu itselle sopimaan, mokia on sattunut aikaisemminkin. Kuten esim. kandin opintojen aikana - tosin ne mokat menivät laitoksen johdon piikkiin.

Omien laskujeni mukaan rekisteröimättömiä opintoviikkoja on enää 8. Puolet tulee syventävästä harjoittelusta, joka päättyi lauantaina ja puolet opinnäytteen kirjallisesta osiosta, jonka toivottavasti saan valmiiksi viimeistään elokuussa. Koska tanssinmaisteriksi pääsee 60 opintoviikolla, pitäisi rekisterissä siis olla merkittynä yhteensä 52 opintoviikkoa. No, ei ole kuin 49,5.

Laitoskokouksessa joskus maaliskuussa laitoksen vastaava johtaja kertoi, että lain mukaan opiskelijoiden oikeusturva edellyttää kurssimerkintää kahden viikon kuluessa kurssin loppumisesta. Minulta puuttuvat merkinnät kolmesta kurssista, jotka kaikki ovat päättyneet yli kuukausi sitten. Lisäksi, kun olin eilen yhteydessä opettajiin, kävi ilmi, että yksi kursseista, jonka olin kuvitellut olevan kahden opintoviikon arvoinen, ei nyt olekaan sitä, mikäli tuo 60ov tulee täyteen ilman sitä. Mielenkiintoista, että tehdystä työstä ei annetakaan merkintää, ellei sille ole akuuttia tarvetta. Vain taitelijapiireissä näin voi tapahtua. Kahden muun kurssin osalta opettajat kirjaavat suoritukset rekisteriin lukukauden lopussa. Niin että se siitä kahden viikon säännöstä. Nyt vain toivon, että saan noista kahdesta kurssista tuon merkinnän. Sitten opintoviikkoja olisi kasassa 53, ja tulossa siis ne kahdeksan. Eli ilmeisesti alkeellisenkin laskutaidon mukaan saan kasaan ainakin 60ov, eikä mikään voi sen puolesta enää mennä vikaan.

Käsittämätöntä pelleilyä! Ja tämä on siis toinen kerta, kun tällaista sattuu. Miten voi olla tällainen meininki korkeakoulussa, minä vaan kysyn? Onneksi, onneksi valmistun ihan kohta, ja pääsen pois tällaisen mielivallan alta. Aivan käsittämätöntä. Meni eilinen ihan pilalle, kun olin asiasta niin vihainen. No, nyt on vähän parempi mieli, kun kaiken järjen mukaan homman pitäisi sujua ilman enempiä mutkia. Saisi vain tämän opinnäytteen kirjoitettua valmiiksi. Paras siis jatkaa näpyttelyä...