Esikoisella on verrattain paljon kavereita. On sekä näitä minulle tuttuja pihakavereita sekä sitten niitä hieman tuntemattomampia päiväkotikavereita. Olen hieman hämmentynyt, kun ilmeisesti esikoinen on tullut siihen ikään, että näitä kahta ryhmää pitäisi nyt ruveta sekoittamaan toisiinsa.

Toukokuussa vaihdoin yhden päiväkotikaverin äidin kanssa puhelinnumeroita. Tämä kaveri tosin nyt syksyllä siirtyi toiseen päiväkotiin, mutta asuu edelleen tuossa viereisessä taloyhtiössä. Ei siis ole temppu eikä mikään, että lapset tapaavat toisiaan myös vapaa-ajallaan. Yleensä meidän pihassa, kun siellä muutenkin olen lasten kanssa. Eilen tuli vaihdettua numeroita erään toisen päiväkotikaverin äidin kanssa. Tämä kaveri asuu jo kauempana, lähellä tuota päivistä. Ja ilmeinen tarkoitus puhelinnumeroiden vaihtamiselle on se, että lapset saisivat tavata ja leikkiä yhdessä myös vapaa-ajallaan.

Tunnen olevani ihan eksyksissä ja täysin vieraassa maastossa nyt. Tuntuu tosi oudolta soittaa päiväkotikaverin äidille ja pyytää lasta leikkimään esikoisen kanssa. Helpompi on soittaa silloin, kun pyytää kaveria tuohon meidän pihalle. Sen olen jo kesäloman jälkeen pari kertaa tehnyt. Huomattavasti vaikeampaa se soittaminen on silloin, kun esikoinen haluaisi mennä kaverin luo (joko pihalle tai sisälle) leikkimään. En kehtaa pyytää, että toisen lapsen äiti katsoisi minunkin lapseni perään. Pelkään vain aiheuttavani ylimääräistä vaivaa. Lisäksi kuopus haluaisi myös mennä kaverin luo leikkimään, eikä se tunnu ollenkaan sopivalta. Vaikka kyseessä on kaveri, jonka kanssa myös kuopus päiväkodissa leikkii.

Olen hyvin hämmentynyt - suoraan sanottuna ihan pihalla. Mikä mahtaa olla se "oikea" tapa toimia? Kuinka usein voi kaveria pyytää meidän pihalle leikkimään? Mitä sanoa esikoiselle, joka haluaa mennä kaverin luo leikkimään, vaikka äitiä vähän hävettää (niin, juuri niin) soitella lähes tuntemattomalle ihmiselle ja pyytää tätä huolehtimaan kahdesta (tai kolmesta, jos kuopus lasketaan mukaan) villikosta yhden sijaan parin tunnin ajan?