On ollut melkoisen jännä viikko, kun olen tiistaita lukuunottamatta vienyt lapset päiväkotiin ja hakenut myös. Mies on mennyt julkisilla töihin, joten tuo viemis- ja hakemisrumba on hoitunut normaaliin nähden hyvin helposti autolla. Lisäksi olen ollut lasten kanssa keskiviikkoiltaa lukuunottamatta yksin kaikki muut illat, kun mies on tehnyt - syystä tai toisesta - pitkää päivää, ja tullut kotiin vasta lasten nukkumaanmenon jälkeen. Melko raskasta, sanoisin.

Eilen mies oli isänsä luona ojaa kaivamassa suurimman osan päivää. Lapset hilluivat puolialasti kotona pitkään, ja ulos halusivat vasta reilusti iltapäivän puolella. Tämä sopi minulle hyvin, sillä sain yhden neuleen kokoamista vaille valmiiksi :) Kun mies sitten neljän aikaan tuli kotiin, hän otti lapset ja lähti uimaan. Kun hulinajengi oli poissa, sain rauhassa ommella itselleni järjestyksessä toiset äitiysfarkut. Lisäksi ennen porukan kotiutumista minulla oli vielä aikaa istua rauhassa töllön edessä teetä juomassa. Rentouttavaa :)

Mitä tuohon otsikkoon tulee, niin yhteiseloa ei tänään kauaa kestä. Minulla on menoa päivällä ja mies lähtee lasten kanssa maalle omppuja keräämään. Toisaalta, nyt kun mieskin on kotona, lasten riehuminen ja tappeleminen ei niin hirveästi päätä kiristä. Ja on muuten ihan hauska huomata, että ei miehelläkään mitkään loputtomasti venyvät lehmänhermot ole :) Todella vapauttavaa :)