Viime aikoina on paljon puhuttu (jälleen) tästä ekologisesta jalanjäljestä. Kävin (jälleen) tekemässä Ekotallaaja-pelin. Oma ekologinen jalanjälkeni on häpeälliset 5,8 hehtaaria. Muikkarit tulevat kulutushyödykkeistä, ruuasta ja liikkumisesta.

Pyrimme kierrättämään kaiken mahdollisen. Biojätteet, paperi ja kartonki on helppoja. Metalli vaikeaa. Lähin metallinkeräyspiste on jossain kaukana, jonne ei pääse, ellei ole omaa autoa käytössä. Tosi ekologista. Vaatteet laitetaan UFFille tai vastaavaan. Tosin itse en ole kirpputori-ihmisiä, ja ostan vaatteeni uusina. Tiedän, huono homma.

Ruokakaupassa en juurikaan mieti hintoja. Ostan sitä, mitä kauppalistalla lukee tai tekee mieli. Yritän suosia kotimaista. Joskus jopa luomua. Harmi, että se on jonkin verran kalliimpaa. Olen ostanut kangaskasseja, mutta jostain kumman syystä ne ovat aina kotona, kun kauppaan on asiaa. Miinusta tulee muovikasseista, joita ostetaan, jotta ostokset saadaan kannettua kotiin. Onneksi toisinaan ostamme myös niitä paperikasseja (joissa on hyvä viedä lehdet kierrätykseen). Meidän ulko-ovessa ei vielä ole "ei mainoksia" -tarraa, vaikka kovasti olen sellaisen hankkimista/tekemistä harkinnut. Pitäisi varmaan ryhtyä tuumasta toimeen, sillä ilmaisjakelulehtiä ei kuitenkaan tule luettua. Hesari on toistaiseksi riittänyt paremmin kuin hyvin. (Toisaalta, jotenkin perverssiä lienee se, että tykkään lukea mm. Clas Ohlsson -liikkeen mainoslehtisiä. Tulisiko niitä, jos ovessa lukisi "ei mainoksia"? Ei varmaan.)

Meillä on auto. Vieläpä paheksuttu city-maasturi. Lisäksi sitä käytetään verrattain ahkerasti. Viimeeksi tänään, kun kävin lasten kanssa läheisessä kauppakeskuksessa ostoksilla. Vaikka julkisetkin yhteydet toimivat täällä maailmankolkassa ihan hyvin, auton kanssa on tietyissä tilanteissa huomattavasti helpompi liikkua. Kuten mm. silloin, kun mukana on kolme lasta ja kaupasta ostetaan paljon tarvikkeita valmistujaisjuhlia varten.

Harrastukseni vievät vähän rahaa ja tilaa. Tai no, silloin kun pyrin pitämään ammattitaitoani yllä ja käymään treenitunneilla, tarvitaan tilaa vähän enemmän kuin silloin, kun istun sohvalla ja neulon. Ja viehän tämä tietokoneen ääressäkin istuminen jotain. Sähköä lähinnä. Ei niin ekologista - toisin kuin ne kehitysmaihin vietävät kampimikrot. Keksinkin: jos esikoisen ja keskimmäisen ylimääräisen energian saisi valjastettua tietokoneen käyttämiseksi, niin varmaan saappaat pienenisivät ;)

Taputan itseäni selkään tosin siitä, että lapset ovat käyttäneet lähes yksinomaan kestovaippoja. Esikoisen aikana yövaippoina oli Pampersit, mutta sen jälkeen emme olekaan ostaneet vaippapakettia (paitsi muutama vuosi sitten USA:n reissulla, kun United Airlines ystävällisesti jätti matkatavaramme JFK:n lentokentälle vaikka lennätti meidät Chicagoon. Matkalaukkuun oli pakattu myös keskimmäisen - silloin 5kk ikäinen - vaipat, ja kun vaippoja ei ollut, piti turvautua kaupan antimiin). Pyykkiä pestään noin 2,5 kertaa viikossa ja yleensä kuivataan narulla sisällä. Toisinaan käytän hyväkseni talopesulan ilmaista kuivuria ja silloin tällöin, jos sattuu olemaan euron kolikoita, pyöräytän koneellisen pyykkituvassa. Euron hintaan.

Pitäisi varmaan kuitenkin pyrkiä kutistamaan tuota jalanjälkeä. Että olisi jotain jättää lapsille perinnöksikin...