Aina, kun imetyksestä puhutaan, saa kuulla mitä erinäisempiä asioita. Lähinnä ne koskevat maidon riittävyyttä. Pullosta näkee helposti, mikä on input, mutta rinnasta ei. Kun se virtausmittari tai mittatikku puuttuu. Tuoreelta äidiltäkin usein kysytään - myös neuvolassa - "Riittääkö maito?" Ja jos on niin ikävästi käynyt, ettei äidille ole viimeistään sairaalassa kerrottu maidon riittämisen merkkejä, on tuon kysymyksen myötä kylvetty äidin mieleen epäilyksen siemen.

Väittäisin, että suurin osa naisista on joltain sukulaiseltaan, tuttavaltaan tai naapuriltaan kuullut näitä maidonloppumistarinoita. Yleensähän se maito loppuu, kun vauva on kolmen kuukauden ikäinen. Ja se tapahtuu ihan yhtäkkiä, yhdessä yössä. Tai paremminkin illassa. Nimittäin päivällä maitoa usein tulee hyvin, mutta illalla se sitten loppuu. Eikä sitä sen jälkeen enää tule. Tämän tarinan ansiosta moni pienen vauvan imettävä äiti sitten kauhulla odottaa sitä päivää, jolloin se maito loppuu. Ja kun raskaanaolevilta naisilta varovasti tiedustelee mielipidettä imetyksestä, lähes jokainen sanoo haluavansa imettää niin pitkään, kun maitoa vain tulee.

Eräs australialainen tutkimusryhmä on paneutunut naisten rintojen ja nimenomaan maitorauhasten ja niiden toiminnan tutkimiseen. Tutkimusten kuluessa on selvinnyt muutama tärkeä asia maidonmuodostumisen suhteen. Ensinnäkin maidon muodostuminen ei lopu kuin seinään, vaan on aina prosessi. Se, milloin tuo prosessi alkaa, vaihtelee yksilöllisesti äiti-vauva -parien välillä. Toisilla se alkaa siitä, kun jo sairaalassa vauva saa lisämaitoa desikaupalla, toisilla alkamishetkeksi voidaan sanoa se, kun vauva maistelee ensimmäistä kertaa ei-nestemäistä ruokaa. Prosessin kestokin on yksilöllistä. Jos imetys ei pääse kunnolla edes käynnistymään, prosessi usein etenee vauhdikkaasti. Jos imetystä on jatkunut useita viikkoja tai kuukausia, on prosessikin silloin hitaampi. Lyhyesti sanottuna: mitä enemmän imetystä jollain muulla korvataan, sitä vähemmän maitoa muodostuu. Niinpä ne äidit, jotka sanovat haluvansa imettää niin pitkään, kun maitoa vain tulee, voivat halutessaan kyetä imettämään useita vuosia :)

Jostain kumman syystä nimenomaan imetystä koskevia urbaanilegendoja - myyttejä ja harhaluuloja - on lukematon määrä. Lieneekö syynä imetyksen intiimiyys, mene ja tiedä. Sitä kuitenkin soisi, että edes terveydenhuoltohenkilökunnalla olisi oikeaa tietoa imetyksestä näiden myyttien ja harhaluulojen sijaan. Toisaalta, jos vain 32%:lla lastenneuvoloissa työskentelevistä terveydenhoitajista on edes jonkinlainen imetysohjauskoulutus takanaan (eikä lääkäreillä usein sitäkään), niin mitä muuta voi odottaa?